Olet kaunis, kun romahdat. Olet rohkea, kun uskallat olla niin heikko. Todellista vahvuutta on kuolla kesken elämän, ja olla sen jälkeen entistä elinvoimaisempi. Pyri ennemminkin siihen kuin olemaan vain täydellisempi. Et ole, koska täydellisyys jättää jälkeensä vain ihmisen, jota ei ole. Mahdottoman tavoittelu on tuhon alku.
Todellisuuden loppuminen merkitsee pakoa elämästä, jota yrität pitää kasassa ennen kuin romahdat. Olet lavastanut elämäsi, sen olet tehnyt hyvin. Mutta haluaisitko olla yhtä ylpeä siitä, kuka oikeasti olet? Aloita se riisumalla naurusi, hymysi. Jatka katsomalla silmiin, vaikka se tekee kipeää. Uskalla myöntää asioita. Uskalla uskoa, ettet ole ajanut itseäsi lopulliseen ahdinkoon. Uskalla romahtaa. Olet silloin kaunis. Ja äärettömän viisas.
Miksi on helpompaa vain piilotella ongelmiaan ja elää niiden kanssa, kuin oikeasti tehdä asioille jotakin? Ehkä se ei olekaan niin. Onko sinulla hyvä olo, kun teet väärin itseäsi kohtaan? Tuskin, mutta oletko myöntänyt sitä itsellesi koskaan? Ehkä olet, ja olet uskaltanut myös itkeä sen vuoksi. Kyyneleet loppuvat kyllä, älä sitä pelkää. Pelkää ennemminkin silloin, jos kyyneliä ei tule. Sinulla on aikaa itkeä maailman loppuun asti, mutta elämäsi saattaa päättyä ennen sitä. Pidä huoli, että jokainen hetki on kyyneleen arvoinen.
Sinä rakas ihminen. Ei haittaa, vaikka nyt olet hukassa. Ei haittaa, vaikka vielä vuosienkin päästä olet eksynyt ja peloissasi. Sinä saat olla. Mutta anna auttaa sinua, koska muuten tässä ei ole mitään järkeä. Yritä edes suunnistaa. Olet elämän arvoinen.
<3:lla Nora
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti