Eteenpäin, koko ajan

Olen jo jonkun aikaa tuntenut jotain selittämätöntä hyvää oloa jostain. En ole oikein osannut sanoa, että mistä, mutta parin viime päivän aikana se on alkanut valjeta minulle. Huomaan taas tulleeni rohkeammaksi. Ihan piirun verran, mutta se tuntuu pirun hyvältä. Kun aloitin luovan kirjoittamisen aineopinnot, tajusin nopeasti, että niillä luennoilla jokaisen on oltava äänessä, halusi tai ei. On esiteltävä omia tekstejään, otettava vastaan palautetta ja annettava sitä muille. Niillä luennoilla ei voi istua tuppisuuna, eikä vajota omiin ajatuksiinsa.

Aluksi minua ahdisti. Ennen luentoja jännitti ihan hirveästi ja yritin valmistella mahdollisimman tarkasti, kuinka esittelen kirjoituksiani ja ideoitani ja miten asettelen naamani ja kaikkea muuta älytöntä. Nykyään otan rauhallisemmin. Etenen tilanteiden mukaan ja näen muutkin ihmisinä.

Tähän kaikkeen liittyy myös se, että usein ajattelen, etteivät minun mielipiteeni tai juttuni kiinnosta muita. Ettei ketään kiinnosta kuulla, mitä sanottavaa minulla on jostakin tekstistä. Mutta sitten mietin asiaa siltä kantilta, että itse ainakin mielenkiinnolla otan vastaan muiden palautteet ja fiilikset kirjoituksistani. Miksi sitä sortuu niin helposti pitämään omia mielipiteitä jotenkin muita vähäpätöisempinä?

Ja olen myös ymmärtänyt, ettei elämässä voi päästä eteenpäin, jos ei uskalla olla rohkea. On luotettava itseensä, ainakin suurimmaksi osaksi. Heikkoja hetkiä tulee silloin tällöin ja se on inhimillistä. Mutta kaikki turha pelkääminen on hyvä jättää vähemmälle oman mielenterveyden kannalta. Välillä edelleenkin jännitys kohoaa taivaisiin, kun vuoroni sanoa jotain, lähestyy, mutta olen oppinut rauhoittelemaan itseäni, jotta tilanne ei mene yli. Kun luovan luennot alkoivat, mietin, että hyvä, kun nyt joudun näihin tilanteisiin lähes päivittäin, niin saan siedätyshoitoa, mutta samalla ajatus ahdisti suuresti. Huomaan kuitenkin, että siedätyshoito on jo nyt tuottanut tuloksia. Ja se tekee minut iloiseksi. Näen toivonkipinöitä siitä, että alan pala palalta vapautua negatiivisista tunteista itseäni kohtaan. Eteenpäin mennään, koko ajan.

<3:lla Nora