sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Ylioppilas 2013


Vuosi sitten oli elämäni yksi suurimmista päivistä. Sain laittaa valkolakin päähäni 1.6.2013. Tosin lakkini on suomenruotsalaisten, koska ostin vahingossa väärän :D Ihmettelin, miksi lakkini sisälmys on eri värinen kuin ystävieni ja sitten se selvisi. Mutta se ei mua haittaa. Enemmänkin mua haittaa, kun lakkini on yhden koon liian pieni. Ehkä pääni kuitenkin pienenee vuosien saatossa, kun tyhmyys tiivistyy, enkä kuitenkaan saa aikaiseksi ostettua uutta lakkia. No mutta anyway, YO-juhlapäivä oli ikimuistoinen.

Koko lukioajan opiskelu tähtäsi ylioppilaskirjoituksiin. Siinä, missä yläasteella opettajat sanoivat, että opiskellaan elämää varten, lukion opettajat sanoivat rehellisesti, että me opiskellaan yo-kirjoituksia varten :D On niistä päähän jääneistä opeista ollut kuitenkin hyötyä välivuoden aikana, joten ehkä lukiolla oli yleissivistävä vaikutus myös muhun. Psykologia on jäänyt erityisesti mieleen, koska siihen panostin lukioaikana ja luin kunnolla kirjoituksiin. Lukiomme kaksi psykologian opettajaa olivat aivan huippuja!! Myös äidinkielen tunneilla viihdyin erinomaisesti, samoin terveystiedon. Kirjoitin edellä mainitut kolme ainetta ja lisäksi englannin ja ruotsin. Kielet eivät ole koskaan olleet mun vahvuuksia, mutta koska matematiikassa olen ollut järkyttävän surkea ala-asteelta lähtien, ei se ollut vaihtoehtonakaan yo-aineeksi. Kun oli tarkoitus aloittaa kielten lukeminen yo-kirjoituksiin, tulin todella epätoivoiseksi. Silloin tajusin, että olisi pitänyt tehdä kurssien aikana 80 % enemmän töitä. En oikein tiennyt, miten olisin edes aloittanut lukemaan niitä ja omaksumaan kieliopit, joten en käytännössä lukenut englannin ja ruotsin kirjoituksiin ollenkaan. Annoin itselleni siihen luvan, koska panostin psykologiaan täysillä eikä äidillä tai kielten opettajilla ollut varmasti suuria odotuksia kielten kirjoitusteni suhteen. Mun tavoite niistä oli päästä läpi ja mä pääsin :)


Tunnen muuttuneeni lukioaikana paljon ihmisenä. Musta tuli rohkeampi ja itsevarmempi ja olen saanut lisää itsevarmuutta välivuoden aikana. Lukion alku oli uuden elämäntavan omaksumista, kun perheemme muutti maaseudulta kaupunkiin ja Vaasan Lyseon lukio oli paljon isompi kuin yläaste, jota kävin. Piti luoda omat opiskelumenetelmät, miten selviytyä esimerkiksi koeviikoista. Ne olivat aika rankkoja välillä. Heti, kun oli tullut kotiin yhdestä kokeesta, aloitti lukemaan toiseen. Aikamoista mielenhallintaa. Mutta olotilaa hyvin menneen kokeen jälkeen voisi verrata fiilikseen kovan treenin jälkeen. Mielihyvä, ylpeys ja helpotus.

Lukion toinen vuosi koetteli aikalailla. Olin hukassa itseni kanssa ihan täysin. Olin peloissani, miten teen elämästäni hyvää ja onnellista. Mulla oli vaikeuksia hyväksyä itseäni ja ulkonäköpaineet tuntuivat raadollisilta. Asetin suurimmat osat niistä itse. Näin jälkeenpäin tiedostan olleeni masentunut, sillä ajauduin psyykkisesti pimeään vaiheeseen. Onneksi on ihminen, jota rakastan niin paljon, etten halunnut hänen kärsivän vuokseni ja ymmärsin voivani olla parempi itselleni. Opin itsestäni paljon tuon vuoden aikana. Ja ymmärrän, että koetut asiat tulevat aina elämään mielessäni. Ne ovat osa minua. Toivottavasti tehden minusta vahvemman.

Toinen lukiovuosi sisälsi eniten opiskelua ja kolmas luonnollisesti vähiten. Viimeisenä vuotena oli lähinnä niiden aineiden kursseja, jotka kirjoitin. Penkkarit ovat yksi lukioaikani kohokohdista! Se oli niin älyttömän hauskaa! Oli ihanaa kokea se ystävien kanssa <3 Ensin ajattelin, etten mene sinne, ja mulla oli paha välikorvantulehdus vasemmassa korvassa, mutta päätin kuitenkin mennä ja onneksi menin. Sinä päivänä naurettiin kunnolla ja päivän lopussa iski haikeus toden teolla, kun lukuloma alkoi ja "vanha aika" päättyi. Mutta onneksi olemme löytäneet tavan pitää yhteyttä ja nähdä, vaikka olemme levittäytyneet vähän eri puolille Suomea.


                                         YO-päivän aamuna valmistautumassa....




                                          Pakastimessa oli käynyt pieni katastrofi....

Juhlapäivä oli yhtä sateinen kuin tämänkin vuoden ylioppilailla ja ammattiin valmistuneilla. Oli myös ukkosta, mutta se teki olon vain kotoisaksi. Meillä oli ruokana kinkkukiusausta, lihapullia, nakkeja ja salaattia, jotka oli tilattu Atrialta ja herkkuina oli ihania kakkuja ja keksejä ja mm. Vuohelan Herkulta tilatut gluteenittomat porkkanaleivokset olivat taivaallisia. Meillä kävi ihania vieraita ja tunnelma oli lämminhenkinen. Sitä päivää muistelen ilolla.

Haluan toivottaa onnea ja menestystä kaikille vuoden 2014 ylioppilaille sekä muille valmistuneille! Menkää kohti unelmianne, kaikki on vasta alussa!

T. Nora