Lentävät ilman siipiä

Lentävät ilman siipiä
hiljaa kohti unelmia.
Voi kuolema luokse hiipiä
on haaveet enää palasia.

Jos ei koskaan ole rohkea
alkaa kaduttamaan.
Uskalla sateenkaarta koskea
älä jää odottamaan.

Aika on rajallista
kaikille yhtä arvokasta.

Palaset on koottava uudelleen
niin kauan kuin olet täällä.
Muistat viisaan ohjeita kuunnelleen
Ei ole väliä unelmien määrällä.

Löydä oma aarteesi
tee itsesi rikkaaksi.

Vaikka et olisikaan saanut parhaimpia mahdollisia lähtökohtia toteuttaa esimerkiksi jotain unelmaasi, älä koskaan luovuta. Sinnikäs ihminen välttää syvimmän itseinhon, hän on ainakin yrittänyt. Emme tarvitse siipiä lentääksemme, joskus myötätuuli riittää viemään meidät juuri oikeaan paikkaan. Onnen saavuttaminen on hidasta, mutta jokaiselle mahdollista. Silloin tällöin elät aikaa, jolloin onnellisuus tuntuu mahdottomalta tavoittaa. Keskity silloin olemaan vahva. Yritä olla kärsivällinen. Se ei koskaan katoa, mene pois, niin että ei tulisi takaisin.

Olen nyt onnellinen. Olen ollut aikaisemminkin, mutta nyt en yritä kieltää sitä. Olen pelännyt tuntea keveyttä, koska tiedän, että jossain vaiheessa askel muuttuu taas raskaaksi. Mutta nyt yritän olla pelkäämättä. Nautin siitä, että asiani ovat nyt mallillaan. Tiedän, että tulevaisuudessa joudun käsittelemään asioita, jotka olen jo jonkin aikaa työntänyt taakseni. Mutta kaikki ajallaan. Nyt haluan olla onnellinen.

En tiedä vielä, mikä on aarteeni ja mistä löydän sen. Onko se rakas ihminen vai jotakin muuta. Aika näyttää senkin, mutta pikkuhiljaa minun täytyy alkaa etsiä. Koska aika on rajallista, etkä koskaan tiedä, kuinka paljon sinulla on sitä vielä jäljellä. Jos tunnet, että sinua on siunattu monilla ihanilla asioilla ja ihmisillä elämässäsi, ne ovat luultavasti aarteita, jotka liian aikaisin poismenneet ovat jättäneet. Koskaan ei pitäisi lakata olemasta kiitollinen siitä, mitä meillä jo on.

The best (or hardest) is yet to come

Nyt tuntuu taas siltä, että elämä menee eteenpäin, ja vauhdilla. Olen ollut kolmena päivänä Turun yliopistolla kuuntelemassa info-luentoja kaikista asioista, mitkä koskettavat meitä uusia opiskelijoita. Ja infoa riittää! Onneksi intoa myös ;) Kaikista tärkeimpänä olen pitänyt tietoa tutkinnon rakenteesta, sivuainevalinnoista ja ammattinimikkeistä, joihin humanistiseltä tiedekunnalta ollaan valmistuttu. Ja parasta näissä muutamassa päivässä ovat olleet ihmiset, joihin olen saanut tutustua! Tosi kivoja ja mukavia tyyppejä, en ole tuntenut itseäni kertaakaan ulkopuoliseksi. Kaiken tämän uuden kynnyksellä olen täynnä intoa, onnea, levottomuutta ja samalla rauhaa. Odotan sitä, että päästään tosi toimiin, kun kurssit ja varsinainen opiskelu alkavat. Se tulee olemaan parasta ja todennäköisesti myös rankinta, mitä olen hetkeen tehnyt!

Nyt pitää olla rohkeasti ja avoimena mukana kaikessa, mihin ehtii, mutta yhtä juttua pitää yrittää välttää seuraavien viiden vuoden aikana: joutumasta perfektionismi-helvettiin. Opintopsykologimme painotti sitä luennollaan. Jos vanhat merkit pitävät paikkaansa, mulla ei sitä vaaraa tule olemaan ;) Ei pidä havitella täydellistä onnistumista joka asiassa, vaan mennä omien voimavarojensa mukaan. Ehkä joskus helpommin sanottu kuin tehty. Välillä hirvittää ajatella, mihin olen itseni laittanut, miten ihmeessä minä pystyn suoriutumaan tästä koitoksesta! Olen varma, että tulee tosi paljon heikkoja hetkiä ja silmäpussini roikkuvat polvissa, mutta varmasti myös niitä huippuhetkiä ja flow-tiloja. Ainakin näiden kolmen viime päivän perusteella tunnen olevani matkalla oikeaan suuntaan. Olen löytänyt tieni, nyt täytyy vain seurata omaa polkua. Eksyn, kompuroin, juoksen, naarmuunnun, pakenen. Mutta jonain päivänä saavun perille.

Ajatukset pyörivät nyt todella paljon tulevien yliopisto-opintojen ympärillä, mutta palailen pikkuhiljaa muuhunkin elämään, kunhan aivoni kerkeävät sulattamaan kaikkea vastaanottamaansa tietoa :) Mm. pt-opintojen näyttökoe lähestyy ja sitä varten pitäisi alkaa jo lukea. Myös kivoja tapahtumia on syksyllä luvassa. Ja muutenkin, nyt on syksy! Jee! Olen ehdottomasti syys-ihminen, koska luovuuteni herää silloin. Minua ei niinkään kiinnosta käpertyä peiton alle villasukat jalassa (päinvastoin, kesän jälkeen sukat tuntuivat ahdistavilta), vaan kirjoitusbuumi, joka ottaa minusta vahvan otteen. Mutta, miten ehdin kirjoittaa biisejä ja käsikirjoituksia opintojen rinnalla? No en kirjoittanut niitä yhtään sen ahkerammin välivuoden laiskoina hetkinäkään, koska tarvitsen pientä painetta ja kiirettä, jotta saan itseni tekemään jotakin. Jatkossa ei tekemisestä tule olemaan pulaa!

Lämmintä syksyä kaikille!

T. Nora

Minä uskontunnustus

Elämässä on tärkeää olla lojaali itselleen. Kaikkina hetkinä, ihan jokaisena päivänä. Jokaisen valinnan kohdalla. Tämä ei tietenkään ole mahdollista, vaikka kuinka yrittäisi. Elämä on ylä-ja alamäkiä, vastavirtaan uimista ja myötätuulessa juoksemista. Myötätuulessa oma usko itseensä kulkee helpommin ja kevyemmin mukana, virran pyörteissä se saattaa hukkua.

Kun tuntee itsensä, on helpompi toimia itseään miellyttävällä tavalla. Kun elämän suunta on selkeä ja uskomukset vakaita, päämäärä on helpompi saavuttaa. Kun uskaltaa olla ehdottoman kielteinen väärille ehdotuksille ja vahvistaa omia unelmiaan, miten voisi joutua elämään, jota ei tunne omakseen. Pahinta on havahtua ymmärtämään, että on ihminen väärässä ajassa, paikassa ja kehossa. Lauseet, jotka sanot, eivät oikeasti ole sinun. Silmien takaa katsoo se oikea ihminen, jota muut eivät näe. Se, jonka unelmat jäivät toteuttamatta ja omannäköinen elämä elämättä. Älä anna niin tapahtua. Älä koskaan anna niin tapahtua. On totta, että elämä kuljettaa ja voit löytää itsesi yllättävistä paikoista, elämä suo ihmeellisiä mahdollisuuksia, mutta yritä tarttua niihin oikeisiin.

Minä uskonnontunnustus on isältäni saatu lista lauseita ja ajatuksia, jotka auttavat löytämään oikean minän ja pysymään uskollisena itselleen. Poimin niistä joitakin, jotka koin minulle henkilökohtaisesti kaikista tärkeimmiksi.

• Uskon siihen, että pystyn saavuttamaan kaiken haluamani.
• Kannan vastuun itsestäni ja kaikesta, mitä teen. En ole vastuullinen kenellekään muulle.
• Olen yhtä itseni kanssa elämässä ja kuolemassa ilman epäilyjä, ilman pelkoja ja ilman epäröintiä.
• Olen elämäni keskipiste ja määrittelen itse, mikä minulle on oikein.

Ja sitten mielestäni paras:

• Kaikki, minkä tarvitsen elämääni varten, on minussa itsessäni.

Näissä korostuu vastuun ottaminen omasta elämästään. Jotta voit seistä sanojesi ja tekojesi takana, on sinun uskottava itseesi! Et ole riippuvainen siitä, että muut tekevät sinut onnelliseksi, etkä voi sitä heiltä vaatia. Sinun on löydettävä oma tiesi onnellisuuteen ja hyvään elämään. Muut ihmiset varmasti vaikuttavat siihen hyvällä ja pahalla. Mutta onneksi viimeinen sana sinun elämästäsi on sinulla itselläsi. Tee selväksi, mitä elämältäsi haluat ja, mikä riittää onnellisuuteesi. Ja mene niitä asioita kohti päättäväisesti. Mutta älä koskaan tahallaan satuta muita tai ole huomioimatta heitä. Muista, että myös sinulla on vaikutusta muiden elämään. Älä kuitenkaan unohda aina viimeiseksi olla lojaali itsellesi, koska totuus on, että itsestämme emme koskaan pääse eroon. Älä siis suututa tai unohda sinua. Pidä huoli, että matkasi maan päällä on sinulle merkityksellinen ja ainutlaatuinen. Koska sinä olet erityinen. Tunnusta se, jos et ole sitä vielä tehnyt.

T. Nora

Yhden monet kasvot

Olen miettinyt viime aikoina ensi vaikutelmien paikkansa pitävyyttä. Sanotaan, että jo ensimmäisten sekunttien aikana olemme muodostaneet toisistamme suhteellisen pysyviä mielikuvia. Ja niitä on vaikea muuttaa. Toisin sanoen, emme anna itsellemme mahdollisuutta oppia tuntemaan toista kunnolla, koska yhdellä ihmisellä on monet kasvot. Tässä tapauksessa kolikolla on enemmän kuin kaksi puolta. Jos takerrumme vain yhteen puoleen ihmisestä, emme saa tietää koko totuutta. Aina se ei kuitenkaan ole tarpeenkaan. Esimerkiksi en koe välttämättömänä tietää työkaverieni yksityiselämästä henkilökohtaisia asioita, sydänsuruja tai fantasioita, jos ne eivät tule luontevasti esiin jonkun keskustelun yhteydessä. Mutta ystävyyssuhteisiin kuuluu mielestäni henkilökohtaisistakin asioista puhuminen. Juuri se, kun mennään sisälle toisen mieleen ja löydetään piilotettu sisin, on tosiystävyyttä tai -rakkautta. Kuinka monta sellaista ihmistä elämässäsi on, joille voit todella kertoa kaiken? Kun luottaa toiseen ihmiseen täysin, todennäköisesti myös tietää hänestä paljon.

Jos minusta ajateltaisiin vain ensivaikutelmani mukaan, eläisin todennäköisesti yksin. Ja, jos eläisin ihmisten minusta saamani ensivaikutelman mukaan, eläisin yksin omalla planeetallani. (Varo, karrikoin nyt todella paljon). Usein ihmiset pitävät minua ujona ja/tai hiljaisena ja antavat sen määrittää paljon kohteluani. On totta, että yksi motoistani voisi olla "Puhu vähemmän, sano enemmän", en höpise turhia tai puhu, kun minulla ei ole mitään sanottavaa. Oikeasti mottoni on: Go ahead until you´re dead. Haluan elää täysillä. Haluan tuntea kuumotusta elämän hehkusta, sytyttää avotulen sydämeeni liekin sijaan ja seurata unelmiani siitä roihuavasta valosta! Vaikka yksi puoli minusta on hiljainen ihminen, etenkin kun tapaan paljon uusia ihmisiä, en pelkää heitä tai aliarvioi itseäni. Nuorempana kuin nyt, ala-ja yläasteella ollessani, olin todella ujo ihminen ja sosiaaliset tilanteet aiheuttivat ahdistusta. Silloin pelkäsin ihmisten kohtaamista ja muiden läsnäolo vaikutti itsearvostukseeni alentavasti. Enää asia ei ole niin upeiden ihmisten ansiosta, joiden kanssa olen saanut hyviä kokemuksia.

Jos ei anna ensivaikutelman määrittää liikaa ja tutustuu minuun enemmän, huomaa, että käytän suutani muuhunkin kuin syömiseen :) Olen suorasanainen ihminen enkä kainostele puheitani ystävien kanssa. Pidän siitä, että tunteet näytetään avoimesti, tervehditään halaamalla ja annetaan luovien ajatusten virrata. Tykkään tyhmistä vitseistä ja rokkareista, vaikka ne eivät mitenkään toisiin liitykään. Haluan vapautta, en sitoutumista. Uskon hurjimpiinkin unelmiini ja siihen, että mahdottomastakin voi tulla totta.

Minun ei tarvitse kuin miettiä itseäni ja tajuan, millainen pintaraapaisu ensivaikutelma on. Tai se saattaa olla kokonaan väärä. Mietin ystäviäni ja heistä saamiani ensivaikutelmia ja nyt jälkeenpäin ymmärrän, että joidenkin heistä suhteen olin ihan väärässä. Välillä tuntuu, että ihminen on ihan päinvastainen, kuin mitä alunperin kuvitteli, niin hyvässä kuin pahassa. Tärkeintä on aina antaa mahdollisuus tutustua muihin, koska kyllä sen jossain vaiheessa huomaa, jos kemiat eivät kohtaa. Tai sitten huomaa löytäneensä sen oikean, ystäväksi tai elämänkumppaniksi. Usein ihmiset voi valita ympärilleen tai voi ainakin valita, ketä ei halua lähelleen.

Näemme yhdet kasvot, mutta sitähän sanotaan, ettei ihminen näe koko totuutta. Jokainen ajatus toisen mielessä kertoo tarinaa hänestä, etkä pääse siitä selville tai osaksi tarinaa, jos et ole avarakatseinen. Mieti omia kasvojasi, kenelle näytät vain hymyn tai kyyneleet ja kuka saa sinut hymyilemään kuivattuasi kyyneleet. Suurin arvostus toista kohtaan, on osoittaa kiinnostus hänen sisintään kohtaan.

Hymyile, elä ja nauti!

T. Nora