Mihin minä uskon?

Kristittynä uskon Jumalaan. En käy kirkossa mitenkään säännöllisesti, ehkä kerran vuodessa nykyään. Peruskoulussa mentiin jumalanpalveluksiin jouluisin ja keväisin, mutta nykyään, kun ei ole mitään tuollaista järjestelyä, niin en ole kirkossa liiemmin käynyt. Mutta silti uskon tuonpuoleiseen ja rukoilen joka ilta ennen kuin nukahdan. Niin olen tehnyt yläasteelta lähtien. Koen voivani olla yhteydessä Jumalaan rukousteni kautta, eikä minun tarvitse mennä kirkkoon kuuntelemaan papin eli toisen ihmisen saarnoja Raamatusta. En ole samaa mieltä kaikista asioista, mitä Raamatussa sanotaan tai miten sitä tulkitaan. Mm. avioliitto vain naisen ja miehen välille kuuluvaksi oikeudeksi on mielestäni vääryyttä. Avioliitto perustuu rakkauteen. Haluan tulkita elämään kuuluvia asioita omien tuntemusteni ja karttuvan elämänkokemukseni kautta, enkä kuunnella valmiita oppeja. En silti väheksy ihmisiä, jotka toimivat tai ajattelevat toisin. Uskonnollisuus ja sen toteuttaminen on jokaisen henkilökohtainen valinta, tai ainakin pitäisi olla. Muita ihmisiä ei kuitenkaan saa vahingoittaa.

Uskon tasa-arvoon. Maailma ei ole tällä hetkellä tasa-arvoinen paikka, mutta siihen ei pidä lakata uskomasta. Ehkä jonain päivänä se on. Ehkä jonain päivänä ihmiset eivät käy sotaa toisiaan vastaan. Ehkä vain unelmoin. On niin vaikea ymmärtää, miksi naisia pidetään miehiä alempiarvoisina, kehitysvammaisia mitättöminä, vanhoja ihmisiä yhteiskunnan riesana, köyhiä turmeltuneina, lihavia laiskoina, masentuneita heikkoina.... Kaikki ovat ihmisiä. Kaikilla on ihmisiä, jotka rakastavat heitä. Kaikilla on oikeus tulla kohdelluiksi oikeudenmukaisesti. Tasa-arvo lähtee meistä itsestämme. Emme saa koskaan ajatella olevamme ketään muita ylempi-tai alempiarvoisia. Onneksi ilmaa, jota hengitämme, ei voi jakaa epätasa-arvoisesti, kuten rahaa. Kaikilla on oikeus elää!

Uskon ja luotan siihen, että hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita. Tiedän kuitenkin perheitä, jotka ovat kokeneet uskomattoman vaikeita ja epäreiluja asioita, vaikka ovatkin todella hyviä ja sydämellisiä ihmisiä. Uskon, että he osaavat nauttia kaikista pienistäkin ilon aiheista ja ovat elämästä kiitollisia. Mitä enemmän teet hyvää muille, sitä enemmän saat hyvyyttä takaisin. Voimme vain yrittää parhaamme ja toimia niin kuin oikeaksi tunnemme. Omaa elämää voi joskus suhteuttaa muiden elämään ja miettiä, kuinka hyvin asiat itsellä on. Joidenkin elämä kuitenkin on kivuttomampi, joten omia kipeitä kokemuksia ei saa mitätöidä, vaikka tietää, että joillekin tapahtuu pahempia asioita kuin itselle. Osaamme arvostaa ja ymmärtää muiden kokemuksia omista lähtökohdistamme ja tietenkin myös empaattisten kykyjemme kautta.

Ja ennen kaikkea uskon siihen, että itseensä pitää uskoa! Muuten ei mistään tule yhtään mitään. Aina välillä se usko on koetuksella, mutta pienetkin onnistumiset voivat sitä vahvistaa. Ja epäonnistumiset ovat erinomaisia tilanteita oppia. Silloin voi puhutella itseään lempeästi ja miettiä, miksi ei onnistunut. Johtuiko se siitä, ettet uskonut itseesi riittävästi? En ole maailman paras ihminen puhumaan tästä, koska vasta opettelen luottamaan itseeni ja yritän tehdä itsestäni vahvemman. Pääasia, että suunta on oikea, vaikka välillä polulta poikkeankin.....

Ihanaa keskiviikon jatkoa, ja muistakaa uskoa kaikkeen hyvään sekä luottaa siihen, että elämä on uskomattoman hieno kokemus!

Olet siellä muistoissani

Jokaisella aikansa
on viettää tässä maailmassa
Joku lähtee aikaisin
toinen pidemmäksi jää

Ei koskaan pidä luovuttaa
rakkautta päästää menemään
Ei askel ehkä kanna huomiseen
pitää varautua menetykseen

      Kukat kuihtuu alla maan
      mutta muistot jäävät elämään
      Ne mieltä kaunistaa
      kullan värin pintaan saa
      Ja mä arvaan
      olet siellä
      muistoissani

Sanon vielä sanasen
ennen kuin on myöhäistä
Olen sinusta ylpeä
teit enemmän kuin tarpeeksi

Kukin kulkee polkujaan
matka ehkä kesken jää
Jos ei askel kanna huomiseen
on tullut aika hyvästien

      Kukat kuihtuu alla maan
      mutta muistot jäävät elämään
      Ne mieltä kaunistaa
      kullan värin pintaan saa
      Ja mä arvaan vaan
      olet siellä
      muistoissani

Katson aina huomiseen
mutta mielessä on eilinen
Kun sinä suljit silmäsi
jätit minut taaksesi

Muistoihini siirryt nyt
kuvasi kaunis on
Ruumiisi on viety pois
henkesi aina eläköön

Mietin vielä
Mietin aina
Miksi lähdit jo
Kukat kauneimmat, pitkään elävät
kannan joka päivä luoksesi
Olet siellä
Olet siellä muistoissani
Hiuksesi kultaa on
Henkesi minussa on
Jotain sinusta tänne jäi
mitä kukaan ei koskaan viedä voi
Olet siellä muistoissani

Tämän olen alunperin sanoittanut lauluksi. Mietin, julkaisenko näin surumielisen päivityksen näin aurinkoisena päivänä, kun valo oikein tunkee ikkunoista sisään, mutta tämä tuo vähän kontrastia fiilikseen. Eikä aurinko ulkona tarkoita päivänpaistetta sisällä.

Mutta joka tapauksessa, ihanaa maanantaita kaikille! Kuten tämä laulu/runo osoittaa, jokaisesta päivästä pitää ottaa kaikki irti!

"Mieli on kamala ase"

Katsoin vähän aikaa sitten elokuvan Illallinen idiooteille ja siinä sanottiin, että "mieli on kamala ase". Sitä ei sen syvällisemmin elokuvassa pohdittu, vaikka elokuva olikin jopa koskettava nimestään huolimatta. Tai ehkä juuri siksi ;) No mutta, tarkoitukseni ei ole kirjoittaa leffa-arvostelua, vaan ajatuksiani mielen kamaluudesta, joka voi aiheuttaa henkisesti yhtä pahaa jälkeä kuin aseen luoti fyysisesti.

Olen ollut todella ujo ihminen nuoruudestani lähtien ja usein puhuin äidilleni pelosta kohdata muita ihmisiä ja pärjätä itsevarmasti sosiaalisissa tilanteissa. Muistan, kuinka äiti kerran sanoi, etteivät ne muut ihmiset ole tässä maailmassa se ongelma eli se, uskaltaako heidät kohdata, vaan oma mieli. Sen kohtaaminen ja itseään silmästä silmään katsominen on se juttu tässä elämässä. Pärjäätkö itsesi kanssa? Ajatustesi ja tunteiden? Aina se ei todellakaan ole helppoa.

On uskomatonta, kuinka ihminen pystyy huijaamaan itseään. Se voi olla joko positiivista, mutta usein itsensä huijaaminen tarkoittaa minulle negatiivista asiaa. Itselleen voi hokea, että "olen tyhmä ja ruma, ei kukaan halua olla mun kanssa. En mä kiinnosta ketään". Voi aliarvioida itsensä ennen kuin muut tekevät sen. TAI ehkä he eivät tee sitä ollenkaan, mikä on hyvin todennäköistä. Kaikki on vain omassa mielessään tapahtunutta itsensä huijaamista pelkoon omasta turhuudesta ja mitättömyydestä. Mieli voi olla kamala ase, tappavakin.

Kun osaa käyttää asettaan oikein ja pystyy luottamaan itseensä sekä rakastamaan itseään, on muiden ihmisten kohtaaminen helpompaa. Kaikki lähtee sinusta itsestäsi. Saattaa kuulostaa pelottavalta, itsekkäältä, mutta ah, niin kerta kaikkisen vapauttavalta. Olemme vastuussa itsestämme ja omista tunteistamme. Kukaan ei voi määrätä meitä ajattelemaan tietyllä tavalla, vaikka tietenkin on olemassa esimerkiksi psykologista apua syömishäiriöiden tai muiden psyykkisten sairauksien hoidossa, joissa ajatukset eivät kohtaa todellisuutta. Elämä opettaa ja erilaiset kokemukset kasvattavat psyykettämme tietynlaiseksi, mutta muutos on aina mahdollista. Onneksi.

Nyt kun elän elämässäni vaihetta, jossa vietän paljon aikaa itseni kanssa, on tullut pohdittua omaa suhtautumista elämään ja kaikkeen siihen liittyvään aikalailla. Joskus tuntuu, että ase ohimolla joutuu tekemään päätöksiä, jotka eivät heti tunnu omilta tai on käyttäydyttävä tietyllä tavalla, koska nyt on aikuinen. Joskus pitää hyväksyä tylsyys ja se, ettei kotona aina odota suklaapähkinät (,kuten tänään), vaan on elettävä enemmän arkea ja hoidettava velvollisuudet, kuten opiskelut. Joskus se tuntuu karulta, kun haluaisi, että aina on vaan ihan super-uber-ylimahtavaa ja inspiroivaa ja luovuus kukoistaa. Mutta välillä on hetkiä, kun kynästä puristuu paperille vain haaleita viivoja, jotka ovat yhtä ohuita kuin sen hetken usko elämääni, mutta mieleni sanoo, että niistä hetkistä noustaan aina. On hyväksyttävä, että välillä kuljetaan heikoilla jäillä eikä olo ole itsevarmin, mutta pääasia on, ettei huku. Ja uskokaa tai älkää, hukkua voi myös vahingossa. Niin ettei kukaan huomaa, kun katoaa äänettömänä veden alle, kun on ollut liian uhkarohkea tai välinpitämätön. Pidetään huolta rakkaistamme ja varmistetaan, etteivät hekään käytä asettaan väärin. Vaikka mieli on kamala ase, ei sillä tarvitse ampua.