Ajattelin kirjoittaa aiheesta, jota vähän aikaa sitten avasin täälläkin enemmän. Kerroin, kuinka olen viimeisen viiden vuoden aikana kulkenut anoreksian kautta bulimiaan ja kuinka kesken matka yhä on. Kuinka totaalisen kesken, vaikka koko ajan yritän työstää ajatuksiani terveemmiksi. Olen viime aikoina pohtinut sitä, kuinka tyttö, joka lapsena nautti suunnattomasti syömisestä, muuttui naiseksi, joka toisinaan pelkää ruokaa niin paljon, että olisi syömättä, jos se olisi mahdollista. Miten ruoasta tuli niin määrittävä osa elämääni?
En usko, että olen kokenut jonkun makunystyröiden muodonmuutoksen, jonka vuoksi rakastan ruokaa niin paljon, etten voi aina olla siitä erossa tai lopettaa ajoissa. Olen kulkenut elämässäni polkuja, jotka ovat johtaneet psyykkisiin solmuihin ja saatanallisiin umpisolmuihin ne ovat menneetkin. Uskon, että kaiken ongelmallisen syömiskäyttäytymisen takana on ollut pyrkimys siihen, että minut hyväksyttäisiin paremmin. Olen yrittänyt hallita itseäni niin, että lopulta olen menettänyt kontrollin. Inhoan järjestystä, sellainen tuottaa ahdistusta. Tai oikeastaan järjestyksen suunnittelu. En osaa tehdä kauppalistoja, en suunnitella etukäteen milloin kirjoitan minkäkin esseen tai milloin imuroin kotona. Minua ahdistaa, kun asiat ovat liian tiukasti aikataulutettu. Olen "järjestyksenvastainen", joten se, että olen yrittänyt kontrolloida itseäni liikaa, on johtanut moniin ongelmiin.
Kun alkaa miettiä parantumista syömishäiriöstä, tulee usein ensimmäiseksi mieleen kysymys: Jos paranen, olenko epäonnistunut? Luovunko kaikesta siitä kontrollista ja järjestyksestä, kurinalaisuudesta ja vahvuudesta, jos paranen? Nyttemmin osaan jo vastata, että
paraneminen on vahvuutta ja jos todella haluan olla vapaa ja onnellinen, en saa olla niin kontrolloitu. Totuus on, etten sairaana minä hallitse itseäni, vaan vääristynyt psyykkeeni. Jos haluan olla vahva ja saada elämästä kaiken irti, paranen.
Syömishäiriöön, etenkin bulimiaan, tulee addiktion piirteitä. Ruoka himottaa ja vie helposti voiton. Toisin kuin useimmissa muissa riippuvuuksissa, kuten tupakanpoltossa, syömistä ei voi lopettaa. Alkoholistille sanotaan, että älä juo pisaaraakaan. Bulimikolle ei voi sanoa, älä syö muruakaan. Jokainen ruokailuhetki on päätös käyttäytyä normaalien ihmisten lailla. Usein se on muiden seurassa syödessä helppoa, mutta yksinollessa ihan toinen juttu. Jokainen kauppareissu on mahdollinen valinta siitä, sortuuko ahmimaan myöhemmin. Jokainen ateria päivässä on valinta toimia oikein. Riippuu siitä, missä vaiheessa sairaus on, kuinka vaikeita valinnat ovat. Ja onhan terveilläkin ihmisillä toisinaan haasteita syödä esimerkiksi terveellisesti ja jättää valmisruoat kaupanhyllyille, vaikka väsyttäisi tehdä ruokaa jne.
On tärkeää ymmärtää syitä oman syömiskäyttäytymisen taustalla. Itselläni tietynlaiset tunteet, kuten yksinäisyys ja pettymys laukaisevat helposti ahmimisen. Olen monta kertaa ohittanut tunteeni tunkemalla ruokaa suuhuni. Ahmiminen on ikäänkuin ikävien tunteiden nielemistä sisäänsä niin nopeasti, ettei niitä tavoita ja sitten ne oksennetaan pois ja huuhdotaan menemään. That´s it. Jäljelle jää vain turtunut kuori, joka murenee omaan sänkyynsä ja yrittää herätä seuraavana aamuna positiivisemmilla fiiliksillä.
Ajatuksilla on valtava voima, joten niiden muuttamiseen menee aikaa. On kuitenkin tärkeää huomata kaikki pienetkin askeleet ja olla ylpeä itsestään. Syömishäiriö ei kehity viikossa, joten sairaat ajatuksetkaan eivät katoa viikossa tai parissa. Ajatuksiaan on työstettävä ja on lähdettävä hoitamaan syömishäiriön syitä, ei pelkästään oireita. Yksin on myös vaikeaa nousta ylös pohjamudista, joten on myös hyvä, jos on ihmisiä, joille puhua murheistaan. On myös oltava halukas tekemään töitä ja kohtaamaan ongelmansa. Se on raastavaa ja saa kyyneleitä valumaan, mutta säilyisikö posket kuivempina, jos jatkaisi ongelmien kanssa elämistä?
Uskon, että kaikesta voi selvitä. Kaikesta, paitsi elämästä hengissä. Jos vaan löytyy tahtoa ja luottoa ja saa tukea, niin asiat järjestyvät kuntoon. Älä epäröi uskoa itseesi, koska olet vahva. Ihmiset tekevät uskomattomia asioita, joten monet haasteet ovat ratkottavissa. Anna itsellesi aikaa ja antaudu prosessille, siitä kaikki lähtee.
- Nora
