+30 astetta

Helteet jatkuivat viikonloppuun asti! Ihanaa, ja nyt sää alkaa varmaan vähitellen viilenemään. Ei sekään huono juttu ole. Etenkin öisin saa nukuttua paremmin, kun on vähän viileämpää. Ja uskon, että viileys auttaa luontoakin "palautumaan" pakahduttavan kuumuuden jälkeen.

Lauantaina kävin Turussa ostamassa niitä herkkupähkinöitä ja katsomassa ihmisten kesämuotia ;) On kivaa, kun ihmiset ovat hyvällä tuulella ja nautiskelevat kesän alkua. Hyvä fiilis tarttuu itseenkin. Pidän itseäni syksy-ihmisenä, koska syksyn pimeys herättää luovuuteni aina uuteen kukoistukseen ja ihmiset jotenkin katoavat koloihinsa, turvallisiin ja lämpimiin maailmoihinsa. Kesällä kaikki ovat niin esillä, vapaina ja paljaina (kirjaimellisestikin). Yläasteelta lähtien kesät ovat aina merkinneet mulle kesätöitä, enkä aina ole odottanut niitä kauhean innolla, vaikka olen tietysti kiitollinen siitä, että töitä on löytynyt.

Tätä kesää odotan kuitenkin erityisellä innostuksella. Yksi syy on se, että mulla on ihana työpaikka, tai tarkemmin sanottuna työkokeilupaikka pienessä matkatoimistossa, jonne menen joka aamu hyvillä mielin. Toinen syy olkoon se, että tämä on ensimmäinen kesä omassa asunnossa <3 Ja muina syinä ovat ihanat tapahtumat, joita on luvassa, kuten juhannus ja tuparit. Tunnen, että tänä kesänä pystyn nauttimaan kesästä, koska mulla on aikaa siihen. Ja tänä vuonna aion päästä paikalle todistamaan, kun unikeonpäivänä unikeko saa kylmän aamuherätyksen! Aina, kun olen ollut Naantalissa, olen ollut töissä, kun se päivä on ollut. Tänä vuonna en ole :)

Parvekkeeltani aukeaa seesteinen metsänäkymä, not bad at all. Siellä kelpaa istuskella ja häärätä, kuten tein erään työpäivän jälkeen. Päätin istua alas ja lueskella lehtiä ilman mitään hoppua mihinkään.

Tänään ehdin kotiin aamulenkiltä juuri, kun alkoi sataa. Koko lenkin ajan odotin, milloin taivas repeää, koska se oli niin jumalattoman tumma. Vähän jyrähteli, mutta salamoita en nähnyt. Hyvä niin, koska en erityisemmin pidä ukkosesta. Mielikuvitukseni saa pallosalamat tulemaan ikkunoista sisään. Tiedän. Ne voivat tulla myös pistorasioista.

Tänään olen opiskellut personal trainer -asioita, sillä harjoitusasiakkaani odottavat ohjaustani. Se tulee olemaan mielenkiintoista ja varmasti innostavaa, toivottavasti molemmin puolin. Palkitsin itseni rankan itseopiskelupäivän jälkeen hauskalla Paul-elokuvalla ja nyt olen silmät ristissä, koska ei se tv tietenkään sammunut heti, kun leffa oli loppunut ;) Tänään pitää mennä aikaisemmin vaakatasoon, koska huomenna rakas äitini tulee luokseni yöksi ja meinaamme mennä myös Myllyyn. Viikosta tulee muutenkin aika ohjelmantäyteinen. Sitä odotellessa, vaikka tämän päivän tekemäni siskonmakkarakeiton voimin.

Ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille!

T. Nora

Kotimaisen kirjallisuuden pääsykoe ja kahvakuulaa

Tänään oli vihdoin se kauan, enemmän ja vähemmän, kauhulla odotettu päivä ;) Turun yliopistossa kotimaisen kirjallisuuden pääsykoe. Hain sinne opiskelemaan kevään yhteishaussa ja aloitin lukemaan Marisha Rasi-Koskisen kirjoittamaa romaania Valheet hyvissä ajoin, samoin luin vaaditun otteen Siru Kainulaisen ja kumppaneiden kirjoittamasta kirjasta Lentävä hevonen runoanalyysiä varten. Vaikein kirja jäi viimeiseksi luettavaksi ja niinhän siinä kävi, että muuttohässäkän yhteydessä lukeminen jäi liian vähiin.

Edellisenä iltana ennen koetta oloni oli epätoivoinen enkä lukenut kokeeseen enää maanantaina enkä tiistaina. Jotenkin tuntui siltä, ettei siinä ajassa ehdi omaksua enää uutta järin paljon. Niinpä laitoin vain radion soimaan ja kuuntelin Roxettea. Pääsykoe aamuna hieman hirvitti, mutta koetilanteessa keskityin vain tekemään parhaani. Ja musta tuntuu, että selviydyin paremmin kuin uskoin. Mutta riittääkö se opiskelupaikkaan? Se selviää heinäkuun alussa. Ensisijainen toiveeni oli päästä Turun Taideakatemiaan opiskelemaan käsikirjoittaja-ohjaajaksi, mutta jo ennakkotehtävien perusteella on tehty karsintaa ja tulosta olisi pitänyt varmaan tulla jo alkuviikosta, mutta mitään ei ole kuulunut. Todennäköisesti haen sinne ensi vuonna uudestaan. En ota minkäännäköistä stressiä opiskelupaikasta, koska toinen välivuosi ei kuulosta pahalta. Turussa pyörii paljon kaikennäköistä kulttuuritapahtumaa ja elokuva-ja kirjoitusjuttuja, joilla voin valmistaa itseäni ensi vuotta varten.

Kokeen jälkeen taltutin suklaa-pähkinähimoni ja selvisin kahvakuulaan ilman repsahtamista. Olen niin koukussa Punnitse&Säästä -tuotteisiin sekä kaikkiin gluteenittomiin pähkinäjuttuihin (missä on suklaata)! Olen kuitenkin sopinut itseni kanssa, että seuraavat pähkinäherkut odottavat lauantaita :)

Treeni tuntui hyvältä, kun oli kunnon treeni pitkästä aikaa. Olen viime aikoina panostanut enemmän aerobiseen puoleen reippaan kävelyn ja kuntopyöräilyn merkeissä. Juoksuakin olen ottanut lenkkeihini mukaan, mutta tarvitsen kyllä uudet lenkkarit, koska vanhat ovat palvelleet jo riittävästi. Alkaa olla jo vähän turhan usein rakkuloita ja hankaumia, kun ne eivät ole enää täysin ehjät.

Vannon kahvakuulan nimeen. Se on mulle mieluisin tapa harjoittaa lihaskuntoa. Olen joitakin kertoja käynyt ihan kahvakuulatunneilla, mutta enimmäkseen olen treenannut itsekseni. Ryhmätunneilla saa muista kannustusta eikä kehtaa ihan heti luovuttaa ;) Mutta yksin treenaaminen sopii mulle parhaiten, koska silloin keskittymiseni on parhaimmillaan. Silloin mulla on tietty mielentila päällä, vähän niinkuin kirjoittaessanikin. En juuri reagoi ulkomaailmaan :D Välillä, kun tuntuu ettei tuloksia tule, mietin treenini tehon intensiteettiä. Joskus sitä päästää itsensä liian helpolla, mutta silloin pitää miettiä, miksi mä treenaan? Ja vastaus on aina sama: itseni vuoksi. Muille on ihan sama, kuinka heppoisasti teen, mutta jos kerran varaan aikaa treenaamiseen, niin eikö se silloin kannattaisi tehdä kunnolla. Ja tähänkin vastaus on aina sama: Joo! Välillä pitää motivoida itseään enemmän ja myös hyväksyä se, että joskus elämässä on muita asioita, jotka vievät energiaa enemmän.

                                                 Suklaapähkinöiden tilalla jotain muuta..... ;)

Nyt kun pääsykoe on ohi eikä muita kokeita ole näköpiirissä, voin keskittyä asioihin, joista olen viime aikoina joutunut pidättäytymään. Ja yksi niistä on pianon soitto. Mulla on digitaalipiano olkkarissa, jota olen yli vuosi sitten opetellut soittamaan itsenäisesti, mutta nyt joudun aloittamaan alusta, koska ennen omaan asuntoon muuttoa mulla ei Naantalissa ollut mahdollista soittaa pianoani, koska se oli 300 kilometrin päässä. Mutta nyt asia on toisin ja rupean luomaan äänimaailmaa biisien sanoituksilleni. Yritän parhaani.

Toivottavasti helteet jatkuvat ainakin viikonloppuun asti! Lämpimiä päiviä kaikille!

T. Nora

Rise Like A Phoenix

Viikko sitten vuoden 2014 Euroviisut voitti taivaallinen biisi huikean esiintyjän laulamana. Rise Like A Phoenix on voimakas kappale, joka vaatii esiintyjältä eläytymistä. Conchita Wurst on juuri oikea ihminen siihen. Diivan elkein hän otti lavan haltuun ja jokainen sana tuntui tulevan hänen sydämestään. Lavan ulkopuolellakin Wurst puhuu tasa-arvon puolesta. Siitä, kuinka jokaisen tulisi toimia ja elää niin kuin itse haluaa muita kuitenkaan satuttamatta. Hän antautui muiden arvosteltavaksi, koska parrakas nainen ei ole kovinkaan yleinen näky. Tom Neuwirthiä, Conchitan luojaa, on ja tullaan varmasti jatkossakin arvostelemaan hänen seksuaalisesta suuntautumisestaan sekä drag queeninä esiintymisestä, mutta hänestä huokuu vilpittömyys - Tom Neuwirth on se, kuka hän milloinkin on.

Aitous on uskallusta olla oma itsensä. Niin helppo sanoa, mutta vaikea toteuttaa. Tuomitseminen on kavala sivuoire epävarmuudesta. Tuomituksi tulemisen pelon vuoksi jää monet asiat tekemättä ja olemiset olematta. Menetämme monia rikkauksia, kun ihmiset joutuvat peittelemään todellisia itsejään. He elävät valheessa, samoin heidän lähipiirinsä, kun he eivät tiedä, kuka ihminen oikeasti on. Joissain tilanteissa valheiden verkko menee niin sotkuun, että kaikki paljastuu ja silloin kaikki joko hajoaa tai ratkeaa. Joskus mikään ei paljastu koskaan. Joskus kaikki loppuu liian aikaisin juuri sen takia. Valhe, niin näkymätön kuin se onkin, ei ole kevyt taakka elettäväksi.

Conchita Wurst laulaa:" Peering from the mirror, No, that isn´t me, Stranger getting nearer, Who can this person be". On vakava tilanne, kun ei itsekään enää tunnista itseään. Vaikka kuinka saisi peiteltyä itseään muilta, itsensä harhaanjohtaminen on raastavaa. Kun ajautuu niin kauas, että oma keho on vieras, oma sydän on vieras eikä omaa mieltä enää olekaan. What could you do?

Aloittaisin miettimällä, mikä totuudessa on pahaa? Tai ehkä sitä, mikä on totuus. Kuka minä olen syvimmältä olemukseltani. Meidän pitäisi rakastaa itsejämme eniten, jotta voisimme rakastaa muita ja he meitä. Jos olet valheellinen sinä, eivät valheeseen uskovat ihmiset rakasta sinua. He rakastavat valhetta. Jos jäät elämään valheessa, syvimpäsi ei tule saamaan rakkautta, mutta jos avaat totuuden, annat mahdollisuuden itsellesi kokea rakkautta, jonka todellakin ansaitset. Jos ihmiset lähelläsi eivät usko sinuun, totuuteen, eivät he ansaitse sinunkaan rakkauttasi. Mutta, jos siitä huolimatta heitä rakastat, aidosti, se ei ole väärin. Tärkeintä on pitää itsensä aitona ja sydämensä puhtaana kostosta ja katkeruudesta.

On noustava ja synnyttävä uudestaan kuin feeniks-lintu. On poltettava valheet ja ripoteltava ne menneisyyten kuin tuhkat. Uudet alut tekevät hyvää. Totuus tekee hyvää. Elämässä kannattaa aina tutkailla itseään ja unelmiaan ja miettiä, onko menossa oikeaan suuntaan. Niin kauan kuin vaalii tasa-arvoa ja hyväksyy itsensä, on matkalla maaliin.

Kevennykseksi näiden mietteiden jälkeen laitan vielä kuvan Euroviisu-kotikatsomosta, joka tosiaan oli olohuoneeni matolla, koska sohva uupui vielä silloin :D Mutta se oli hyvä juttu niin Hupi-koiran ei tarvinnut olla yksin lattialla ;)

                                                    Herkut....

                                                    Ja Hupi <3

Sweet Home Sweet

Kaksi päivää ja muutamia tunteja olen siivonnut ja puhdistanut asuntoani, purkanut laatikoita ja järjestänyt tavarat oikeille paikoilleen. Eilen illalla päätin, että nyt laitan kaikki tavarat järjestykseen ja puoleen yöhön mennessä homma oli hoidettu. Töiden jälkeen pääsin siistiin kotiini. Tosin vielä puuttuu yksityiskohtia ja vähän isompikin yksityiskohta olkkarista, nimittäin sohva. Sen saan hommattua todennäköisesti vasta ensi viikolla, joten joudun katsomaan Euroviisujen finaalin lattiakatsomosta ;) Onneksi äiti osti sinne ihanan lämpöisen lilan maton <3

Ja minua odotti myös kesäkukkanen pöydällä, kiitos äiti <3 Yritän pitää sen hengissä :)

Tämän viikon aikana asennetaan lamput, mahdollisesti huomenna. Onneksi on ollut niin valoisaa ulkona ja eteisessä ja keittiössä on lamput jo valmiina, niin ei ole tarvinnut pilkkopimeässä hääriä. Olen ollut nyt täysin eristyksissä tietokoneesta, kun mulla ei ole nettiyhteyttä asunnossa vielä eikä puhelimeenikaan ole asennettu nettiä. Mutta ehkä tämä on tehnyt ihan hyvää. Onneksi on joitakin päiviä, kun pääsen käyttämään nettiä täällä isäni luona, niin saan hoidettua asioitani, myös niitä järkeviä, eikä vain facebook-juttuja ;)

Tänään illalla laitan verhot ikkunoihini ja kirjoitan runon luovan kirjoittamisen opintojani varten. Teen pikatreenin ja katsotaan saanko tänään ensimmäiset vieraani. Ainakin viikonlopuksi on luvassa laatuseuraa, kun Hupi-koira tulee luokseni <3 Nyt pitää antaa itselleen aikaa sopeutua uuteen kotiin ja nauttia tästä elämäntilanteesta.

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

T. Nora

Vapun viettoa ja avaimet uuteen asuntoon!

Tänään aamulla se sitten vihdoin koitti: Sain avaimet ensimmäiseen omaan vuokra-asuntooni!! <3 Valitettavasti tämä viikonloppu on todella kiireinen personal trainer -koulutuksen vuoksi, jota parhaillaan käyn, joten asunnon siivoaminen jää lauantai-illalle ja sunnuntai-aamuun. Sunnuntaina sitten rakas äitini tulee muuttokuormani kanssa ja järjestelemme huonekalut oikeisiin paikkoihin. Odotan jo innolla näkeväni asunnossa omat tavarani, mikä varmasti tekee olosta kotoisamman. Tänään näin asunnon ensimmäistä kertaa tyhjillään, sillä esittelyssä siellä oli sen hetken asukkaan tavarat. Ei onneksi tullut mitään ikäviä yllätyksiä vastaan, ei mitään jättireikiä seinissä tmv. Hyvillä mielin siis muuttamaan!

Vappu sujui rauhallisesti japanilaisen ruoan merkeissä. Sima oli oikeastaan ainoa perinteinen vappuun kuuluva makuelämys, muut olivat vähän erikoisempia herkkuja. Munkkeja en ole syönyt varmaankaan seitsemään vuoteen, niin kauan kuin minulla on ollut keliakia. Ehkä ensi vuonna koitan niitä itse paistella....

Kuvassa näkyy vappu-ateriaa, tosin perjantailta, koska lauantaina en tajunnut ottaa kuvia. Söimme susheja, mutta eri tekniikalla, jos niin voi sanoa. Jokainen otti merilevän palasen, laittoi siihen riisiä ja sitten sai koota siihen oman maun mukaan kaikkea, mitä pöydästä löytyi. Jessus, kun oli hyvää!! Jäin koukkuun graaviloheen :)

Tarjoiluun kuului myös paljon raikasta salaattia ja jälkiruoaksi oli vienettaa ja vesimelonin paloja.Tuli syötyä kunnolla, kun tuollaisia ruokia harvemmin saa. Ihan kivaa vaihtelua perunasalaatille ja ranskalaisille, mutta ehkä taas ensi vuonna jotain perinteisempää. Rakastan nimittäin perinteitä, etenkin niitä, mitkä on luotu jo lapsuudessa. Niillä on syvää tunnearvoa ja tulee vähän sitä fiilistä, mikä oli lapsena, kun esimerkiksi vappu lähestyi. Mutta välillä on kiva "päivittää" perinteitä ja sillä tavoin saada uusia fiiliksiä.

Nyt on hetkeksi juhlat juhlittu. Seuraavaksi on varmaan tuparit :D Niitä olen suunnitellut kesälle, varmaan vasta heinäkuulle, kun nyt on niin paljon kaikkea tekemistä, mm. juuri noita PT-asioita. Kirjoittelen niistä lisää myöhemmin. Nyt painun pehkuihin ja toivon saavani unta ja nukkuvani riittävästi, jotta aivoni ovat valmiita vastaanottamaan huomista informaatiota kestävyysurheilusta. Myös juoksutreenejä kuntotestauksen merkeissä on huomenna luvassa.

Vauhdikasta viikonloppua kaikille!

T. Nora