Kotimaisen kirjallisuuden pääsykoe ja kahvakuulaa

Tänään oli vihdoin se kauan, enemmän ja vähemmän, kauhulla odotettu päivä ;) Turun yliopistossa kotimaisen kirjallisuuden pääsykoe. Hain sinne opiskelemaan kevään yhteishaussa ja aloitin lukemaan Marisha Rasi-Koskisen kirjoittamaa romaania Valheet hyvissä ajoin, samoin luin vaaditun otteen Siru Kainulaisen ja kumppaneiden kirjoittamasta kirjasta Lentävä hevonen runoanalyysiä varten. Vaikein kirja jäi viimeiseksi luettavaksi ja niinhän siinä kävi, että muuttohässäkän yhteydessä lukeminen jäi liian vähiin.

Edellisenä iltana ennen koetta oloni oli epätoivoinen enkä lukenut kokeeseen enää maanantaina enkä tiistaina. Jotenkin tuntui siltä, ettei siinä ajassa ehdi omaksua enää uutta järin paljon. Niinpä laitoin vain radion soimaan ja kuuntelin Roxettea. Pääsykoe aamuna hieman hirvitti, mutta koetilanteessa keskityin vain tekemään parhaani. Ja musta tuntuu, että selviydyin paremmin kuin uskoin. Mutta riittääkö se opiskelupaikkaan? Se selviää heinäkuun alussa. Ensisijainen toiveeni oli päästä Turun Taideakatemiaan opiskelemaan käsikirjoittaja-ohjaajaksi, mutta jo ennakkotehtävien perusteella on tehty karsintaa ja tulosta olisi pitänyt varmaan tulla jo alkuviikosta, mutta mitään ei ole kuulunut. Todennäköisesti haen sinne ensi vuonna uudestaan. En ota minkäännäköistä stressiä opiskelupaikasta, koska toinen välivuosi ei kuulosta pahalta. Turussa pyörii paljon kaikennäköistä kulttuuritapahtumaa ja elokuva-ja kirjoitusjuttuja, joilla voin valmistaa itseäni ensi vuotta varten.

Kokeen jälkeen taltutin suklaa-pähkinähimoni ja selvisin kahvakuulaan ilman repsahtamista. Olen niin koukussa Punnitse&Säästä -tuotteisiin sekä kaikkiin gluteenittomiin pähkinäjuttuihin (missä on suklaata)! Olen kuitenkin sopinut itseni kanssa, että seuraavat pähkinäherkut odottavat lauantaita :)

Treeni tuntui hyvältä, kun oli kunnon treeni pitkästä aikaa. Olen viime aikoina panostanut enemmän aerobiseen puoleen reippaan kävelyn ja kuntopyöräilyn merkeissä. Juoksuakin olen ottanut lenkkeihini mukaan, mutta tarvitsen kyllä uudet lenkkarit, koska vanhat ovat palvelleet jo riittävästi. Alkaa olla jo vähän turhan usein rakkuloita ja hankaumia, kun ne eivät ole enää täysin ehjät.

Vannon kahvakuulan nimeen. Se on mulle mieluisin tapa harjoittaa lihaskuntoa. Olen joitakin kertoja käynyt ihan kahvakuulatunneilla, mutta enimmäkseen olen treenannut itsekseni. Ryhmätunneilla saa muista kannustusta eikä kehtaa ihan heti luovuttaa ;) Mutta yksin treenaaminen sopii mulle parhaiten, koska silloin keskittymiseni on parhaimmillaan. Silloin mulla on tietty mielentila päällä, vähän niinkuin kirjoittaessanikin. En juuri reagoi ulkomaailmaan :D Välillä, kun tuntuu ettei tuloksia tule, mietin treenini tehon intensiteettiä. Joskus sitä päästää itsensä liian helpolla, mutta silloin pitää miettiä, miksi mä treenaan? Ja vastaus on aina sama: itseni vuoksi. Muille on ihan sama, kuinka heppoisasti teen, mutta jos kerran varaan aikaa treenaamiseen, niin eikö se silloin kannattaisi tehdä kunnolla. Ja tähänkin vastaus on aina sama: Joo! Välillä pitää motivoida itseään enemmän ja myös hyväksyä se, että joskus elämässä on muita asioita, jotka vievät energiaa enemmän.

                                                 Suklaapähkinöiden tilalla jotain muuta..... ;)

Nyt kun pääsykoe on ohi eikä muita kokeita ole näköpiirissä, voin keskittyä asioihin, joista olen viime aikoina joutunut pidättäytymään. Ja yksi niistä on pianon soitto. Mulla on digitaalipiano olkkarissa, jota olen yli vuosi sitten opetellut soittamaan itsenäisesti, mutta nyt joudun aloittamaan alusta, koska ennen omaan asuntoon muuttoa mulla ei Naantalissa ollut mahdollista soittaa pianoani, koska se oli 300 kilometrin päässä. Mutta nyt asia on toisin ja rupean luomaan äänimaailmaa biisien sanoituksilleni. Yritän parhaani.

Toivottavasti helteet jatkuvat ainakin viikonloppuun asti! Lämpimiä päiviä kaikille!

T. Nora