lauantai 17. toukokuuta 2014

Rise Like A Phoenix

Viikko sitten vuoden 2014 Euroviisut voitti taivaallinen biisi huikean esiintyjän laulamana. Rise Like A Phoenix on voimakas kappale, joka vaatii esiintyjältä eläytymistä. Conchita Wurst on juuri oikea ihminen siihen. Diivan elkein hän otti lavan haltuun ja jokainen sana tuntui tulevan hänen sydämestään. Lavan ulkopuolellakin Wurst puhuu tasa-arvon puolesta. Siitä, kuinka jokaisen tulisi toimia ja elää niin kuin itse haluaa muita kuitenkaan satuttamatta. Hän antautui muiden arvosteltavaksi, koska parrakas nainen ei ole kovinkaan yleinen näky. Tom Neuwirthiä, Conchitan luojaa, on ja tullaan varmasti jatkossakin arvostelemaan hänen seksuaalisesta suuntautumisestaan sekä drag queeninä esiintymisestä, mutta hänestä huokuu vilpittömyys - Tom Neuwirth on se, kuka hän milloinkin on.

Aitous on uskallusta olla oma itsensä. Niin helppo sanoa, mutta vaikea toteuttaa. Tuomitseminen on kavala sivuoire epävarmuudesta. Tuomituksi tulemisen pelon vuoksi jää monet asiat tekemättä ja olemiset olematta. Menetämme monia rikkauksia, kun ihmiset joutuvat peittelemään todellisia itsejään. He elävät valheessa, samoin heidän lähipiirinsä, kun he eivät tiedä, kuka ihminen oikeasti on. Joissain tilanteissa valheiden verkko menee niin sotkuun, että kaikki paljastuu ja silloin kaikki joko hajoaa tai ratkeaa. Joskus mikään ei paljastu koskaan. Joskus kaikki loppuu liian aikaisin juuri sen takia. Valhe, niin näkymätön kuin se onkin, ei ole kevyt taakka elettäväksi.

Conchita Wurst laulaa:" Peering from the mirror, No, that isn´t me, Stranger getting nearer, Who can this person be". On vakava tilanne, kun ei itsekään enää tunnista itseään. Vaikka kuinka saisi peiteltyä itseään muilta, itsensä harhaanjohtaminen on raastavaa. Kun ajautuu niin kauas, että oma keho on vieras, oma sydän on vieras eikä omaa mieltä enää olekaan. What could you do?

Aloittaisin miettimällä, mikä totuudessa on pahaa? Tai ehkä sitä, mikä on totuus. Kuka minä olen syvimmältä olemukseltani. Meidän pitäisi rakastaa itsejämme eniten, jotta voisimme rakastaa muita ja he meitä. Jos olet valheellinen sinä, eivät valheeseen uskovat ihmiset rakasta sinua. He rakastavat valhetta. Jos jäät elämään valheessa, syvimpäsi ei tule saamaan rakkautta, mutta jos avaat totuuden, annat mahdollisuuden itsellesi kokea rakkautta, jonka todellakin ansaitset. Jos ihmiset lähelläsi eivät usko sinuun, totuuteen, eivät he ansaitse sinunkaan rakkauttasi. Mutta, jos siitä huolimatta heitä rakastat, aidosti, se ei ole väärin. Tärkeintä on pitää itsensä aitona ja sydämensä puhtaana kostosta ja katkeruudesta.

On noustava ja synnyttävä uudestaan kuin feeniks-lintu. On poltettava valheet ja ripoteltava ne menneisyyten kuin tuhkat. Uudet alut tekevät hyvää. Totuus tekee hyvää. Elämässä kannattaa aina tutkailla itseään ja unelmiaan ja miettiä, onko menossa oikeaan suuntaan. Niin kauan kuin vaalii tasa-arvoa ja hyväksyy itsensä, on matkalla maaliin.


Kevennykseksi näiden mietteiden jälkeen laitan vielä kuvan Euroviisu-kotikatsomosta, joka tosiaan oli olohuoneeni matolla, koska sohva uupui vielä silloin :D Mutta se oli hyvä juttu niin Hupi-koiran ei tarvinnut olla yksin lattialla ;)

                                                    Herkut....

                                                    Ja Hupi <3

2 kommenttia:

  1. Kyllähän tuo kappale on tunteita herättävä. Minusta kaikkien kukkien pitäisi saada kukkia täällä, mitä jonkun suuntaus on keneltäkään pois. Mutta ehkä vielä joskus.. <:

    VastaaPoista
  2. Hei, Hanna!
    Kiva, että kommentoit :) Tosi kauniisti sanottu, että "kaikkien kukkien pitäisi saada kukkia" ja niinhän se juuri on. Ihmiset ovat niin ennakkoluuloisia erilaisuutta kohtaan, mutta toisaalta, kun tarkastelee asioita historian valossa, ollaan menty eteenpäin. Nyt tarvittaisiin uutta ryhtiliikettä. Toivottavasti uudet sukupolvet ovat aina vain suvaitsevaisempia ja sehän riippuu ihmisistä, jotka heidän elämäänsä osallistuvat. Uskon vahvasti, että joskus täydellinen tasa-arvo saavutetaan, mutta milloin.....

    VastaaPoista