Syy siihen, miksi laihuutta saa kauhistella on todennäköisesti se, että laihuus on nyky-yhteiskunnassa hyve. Monet arvostavat laihuutta, pyrkivät siihen. Kun taas painon kertymistä pidetään laiskuuden ja kurinalaisuuden puuttumisen merkkinä. Onko asia oikeasti näin?
Ei ole. Tämäkään asia ei ole niin mustavalkoinen. On ihmisiä, jotka ovat laihoja tahtomattaan ja niitä, joilla on enemmän elopainoa, koska he pitävät kurveistaan tai koska heillä on vaikeuksia pudottaa painoaan. Syynä ei välttämättä ole laiskuus, vaan esimerkiksi hormonitoiminta ja monet muut fyysiset seikat, kuten sairaudet ja lääkitykset voivat tehdä painonpudotuksesta haasteellista. On ihminen tyytyväinen ulkonäköönsä tai ei, mielestäni kenelläkään ei ole oikeutta arvostella toisen ulkomuotoa, jos toinen ei sitä tahdo. Ulkonäkö on lopulta jokaisen henkilökohtainen asia, vaikka sillä onkin suuria vaikutuksia jokapäiväisessä elämässämme ja sosiaalisissa tilanteissa. Mielestäni ei myöskään ole hyväksyttävää kommentoida julkisuudenhenkilön painoa.
Olen huomannut suhtautuvani omaan ulkonäkööni tietyllä tavalla rennommin iän karttuessa. Treenaan nyt kovemmin kuin koskaan, niin että treenit oikeasti tuntuvat. Mutta en nipota. Jos työpäivän jälkeen tuntuu fiksummalta mennä kotiin lepäämään, menen ilman, että se useinkaan enää tuntuu väärältä. Kuuntelen kehoani enemmän. Ehkä huono juttu tässä rentoudessa on se, että olen luistanut venyittelyistä oikein urakalla...milloinkohan olen viimeksi venytellyt...Mutta olen huomannut, että etenkin tiiviimpien treeniviikkojen jälkeen on kiva puhua ystävien kanssa vartalossa tapahtuvista muutoksista tai kehityksestä, jota tahtoo siinä vielä nähdä. On kiva kuulla, että takamus on urheilullinen ja käsissä oleva habakin alkaa erottua :)
Minulla on siskoni kanssa tapana käydä erityisen rehellinen miltä mun vartalo näyttää -keskustelu aina silloin tällöin. Kun olimme epävarmoja nuoria tyttöjä, siitä saattoi olla välillä enemmän haittaa kuin hyötyä. Tiedän, että siskoni on aina rehellinen, joten kun olen saanut häneltä hyvää palautetta jostakin kehoni osasta, voin luottaa, että asia on niin. Se on hyvä puoli. Mutta toisinaan olemme lietsonneet toistemme vartalokriisejä. Ei saisi koskaan ajautua liian kriittiseen peilikontaktiin itsensä kanssa. Muistan kun anoreksiasta toipuneena kysyin siskoltani "miltä mun vartalo näyttää" ja hän vastasi, että "jos reisistä ottaisi vähän pois, niin hyvältä". Olen oikeasti joutunut tekemään paljon töitä päästäkseni yli siitä, koska sisäreidet ovat ongelma-alueeni. Kaikki ylimääräinen kerääntyy niihin ensimmäiseksi. Alan kuitenkin olla siinä pisteessä, että hyväksyn sen, että kehossani on rasvaa ja tietyissä paikoissa sitä on enemmän kuin muualla. Ja naisilla on luontaisesti enemmän rasvaa reisissä ja muutenkin, kuin miehillä. Ajattelen, että se on osa naiseutta, mistä on lupa olla ylpeä <3
Ei ole ainoastaan höperöpöperörakkauttavaankaikille-puhetta, kun sanoo, että jokainen vartalo on erilainen ja arvokas. Siinä missä toinen lihoo vain katsomalla Nutella-purkkia, voi toinen syödä sellaisen lettujen kera saamatta lisäpainoa. Olemme erilaisia ja se on vain hyväksyttävä. Toki omaan ulkomuotoonsa voi vaikuttaa esimerkiksi kuntosalitreenaamisella jne., mutta emme voi vaatia, että kaikkien tulisi näyttää joltakin tietynlaiselta ollakseen kaunis ja arvostettu. Jokainen myös suhtautuu ulkonäköön eri tavalla: toisille se on kaikki kaikessa ja toisille muut jutut menevät edelle. Olisi hyvä antaa jokaiselle rauha elää vartalonsa kanssa ilman, että kenenkään tarvitsee joutua pelkäämään tulevansa arvostelluksi.
- N.P
