"Miks me ei olla ryyppäämässä?"

Poljin tänään myöhään kuntosalilta kotiin. Olin ensin ajatellut jättäväni treenin välistä, koska jotenkin salille meno ei inspannut. Tämä viikko on ollut treenamisen suhteen vähän tahmea. Mutta Siiri-ystäväni kertoi menevänsä ja päätin, että ehkä minäkin raahaan persukseni treenin pariin. Ja se kannatti! Ei treenattu persettä, vaan laitettiin rintalihakset sellaiseen pumppiin, että huh huh. Siiri veti meille treenin ja ah, kuinka rakastan piiskausta. Kyllä silloin vaan tekee kovemmin, kun on joku tsemppaamassa (lue: piskaamassa) vieressä.

Tuli myös jotenkin todella nostalginen olo kotiin polkiessa. Kadut olivat täynnä juhlijoita, enimmäkseen uusia ylioppilaita. Palasin muistoissani muutama vuosi taaksepäin, kun itse valmistuin ylioppilaaksi. Juhlapäivä oli hieno ja arvokas ja voi kuinka sitä olikaan odottanut. Ja kuinka ylpeä oli itsestään ja muista valmistuneista. Tehtiin aikamoinen työ valmistumisen eteen <3 Onnittelut kaikille tänä keväänä valmistuneille!! Teillä on kaikki mahdollisuudet avoinna, upea elämä edessä!!

Olen onnellinen siitä, missä olen nyt. Olen onnellisempi kuin kolme vuotta sitten. Vaikka en vieläkään täysin tiedä, mitä tulen "isona" tekemään, niin en ole niin hukassa kuin lukion jälkeen. Pidin välivuoden, jonka aikana opiskelin luovan kirjoittamisen perusopinnot Turun avoimessa yliopistossa ja kävin myös Trainer4You:llä hyvinvointi- ja kuntosalivalmennukset sekä personal trainer -koulutuksen. Muutin äidin ja sisarusten luota Vaasasta Naantaliin isäni ja äitipuoleni luokse. Näin jälkeenpäin ajatellen, olin jotenkin irrallaan kaikesta. Olin irrallinen osa liikkuvassa maailmassa. Liikuin itsekin, mutta enimmäkseen tunsin olevani paikoillani tai jollain tavalla liian ihmeissäni ollakseni rauhallisesti onnellinen.

En uskaltanut/osannut/halunnut juurtua mihinkään välivuotenani. Halusin pitää ovia auki ja kokeilla eri asioita. Olin silloin myös aika yksinäinen, koska en pysähtynyt tutustumaan ihmisiin. Onneksi pääsin yliopistoon välivuoteni jälkeen, koska siellä olen tutustunut mielettömän upeisiin ihmisiin ja saanut kourallisen rakkaita ystäviä elämääni <3 Heistä olen erityisen kiitollinen.

Yksi noista ystävistä on Siiri, ja tänään salilla pullistellessamme hän tokaisi vitsillä "miks me ei olla ryyppäämässä", koska olihan lauantai-ilta ja vieläpä vastavalmistuneiden. No, me ei olla vastavalmistuneita, vaan pinnallisia pumppaajia. Nykyään me vertaillaan habojemme kokoa ja kurkistellaan näkyykö vatsapaloja :D On oikeasti todella kivaa saada treenikaveri, joka on myös todella innoissaan treenaamisesta. Siitä saa aina itsekin inspiraatiota ja motivaatiota. Olen vetänyt tällä viikolla herkkuja enemmän kuin laki sallisi, koska olen jotenkin mennyt sellaiseen lomamoodiin, vaikka minulla ei periaatteessa mitään lomaa olekaan, mutta ensi viikolla isä on luvannut tehdä minulle InBody-mittauksen, joten ehkä nyt on aika sulkea hetkeksi karkkilaatikko ja keskittyä treenaamiseen. Herkuttelusta alkaa itse asiassa kadota nautinto, kun sitä tekee näin yltäkylläisesti joka päivä päivä ja joka ikinen yö.

Nautitaan kesästä ja näistä ihanista auringon täyttämistä päivistä! On sitten töissä tai lomalla, muistetaan hymyillä!

- Nora