Mieluummin haikailen kuin kadun

Kesä kesä kesä on ollut täällä jo muutaman päivän. Niin aurinkoisia ja lämpöisiä vuorokausia, ja mikä ehkä parasta, on niin vihreää. Luonto on herännyt eloon! Kesätyöt ovat alanneet jytinällä, toimin osa-aikaisena siivoojana sekä henkilökohtaisena vapaa-ajan avustajana eräälle naiselle. Se on minulle uutta työtä, mutta alku on ainakin mennyt hyvin ja olen innoissani. Tulee niin hyvä mieli, kun saa toisen hymyilemään ja viihtymään.

Viime viikko oli jotenkin pitkästä aikaa todella hyvä, sellainen innostava. Olin aika paljon töissä, mutta monena päivänä minua vaan hymyilytti, hymyilytti, hymyilytti ja vähän haaveilutti. On ihanaa ideoida elämää. On ihanaa, kun on ideoita elämän varalle <3 Olin sunnuntaina ystäväni Siirin kanssa Naantalin kylpylässä treenaamassa ja rentoutumassa ja se todella tuli tarpeeseen. Vedettiin semmoinen punttitreeni, että oksat, juuret ja lehdet pois ja sen jälkeen loikoiltiin allasosastolla. Sitten mentiin saunaan, kunnes ruoka täytti ajatukset ja oli ihan pakko lähteä ostamaan kaupasta jäätelöä ja muita herkkuja. Tosi kurjaa. Vieläkin paha mieli.

Puhuimme Siirin kanssa aika paljon tulevaisuudensuunnitelmista ja olen sen jälkeen pohtinut elämääni. Mennyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta. Nykyhetken kautta voin vaikuttaa tulevaisuuteen, joten yritän parhaani mukaan kuunnella, mitä sydämelläni on sanottavana ja toimia sitä kuunnellen. Se vie oikeaan suuntaan. Välillä joutuu tekemään radikaalejakin suunnanmuutoksia, mutta mieluummin tekee ne, kuin että jäisi katumaan. Tottakai on aina syytä punnita vaihtoehtoja ja pohtia asioita, ei suinpäin suunnata suohon ja mahdollisesti upota. Olen miettinyt tyytymättömyyden tunnetta ja asioita, jotka tuottavat sitä minulle. Tällä hetkellä elämässäni roikkuu pari avointa kysymystä, jotka voivat onnistuessaan muuttaa elämääni paremmaksi. Yritän olla toiveikas, mutta ajatella myös niin, että jos käy toisin, en kuole, Riskejä ottaessa on aina varauduttava siihen, että joutuu pettymään pahasti, mutta toisaalta, jos riskejä ei ota, pettyy luultavasti myös omaan pelkuruuteensa.

On myös hyväksyttävä se, etteivät asiat aina mene niin kuin haluaisi niiden menevän. Kaikkiin asioihin ei myöskään voi itse vaikuttaa tai vaikuttamisen määrä on rajallista. Yritän koko ajan opetella, että parhaansa yrittäminen riittää. Aina. On vain huolehdittava siitä, että edes yrittää. Jossain vaiheessa onnistuu taatusti! Ja se, että onnistumisia olisi enemmän, olisi ihanaa, jos myös kannustamista olisi enemmän. Sellaista vilpitöntä onnea toisten puolesta, rohkaisevia sanoja ja välittämistä. Niistä on onnistumiset tehty <3

Rauhaisaa kesän alkua!

-Nora