Lopputulos ratkaisee?

Kevät on omalla tavallaan uudistumisen aikaa, mutta enemmän hengähtämisen. Uusia suunnitelmia ehkä kehitellään syksyksi, kun vanhat ovat tulleet päätökseen, mutta muuten kevät on sellaista hapen haukkomisen hetkeä. Ladataan vähän akkuja ennen kesää ja toivutaan kiireisestä vuodesta. Ruvetaan orientoitumaan kesätöihin ja/tai kesälomaan. Kesään kuitenkin.

Minulla oli tänään viimeinen luento yliopistolla tältä lukuvuodelta. Suomalaista nykylyriikkaa. Ei voisi paremmin toinen opiskeluvuosi tulla päätökseensä. Vielä siihen kurssiin liittyen minun on tehtävä luentopäiväkirja, mutta muut hommat alkavat olla kasassa. Pääsin läpi stressatusta ruotsin kurssista, joten sekin on nyt suoritettu. Aion tehdä kesäopintoja kesätöiden lomassa, mutta vielä en ole niitä suunnitellut. Ihan kohta sen teen.

Tämä vuosi on ollut toisaalta unelmien toteuttamista ja toisaalta suorittamista. Luovan kirjoittamisen aineopintojen opiskelu on ollut ihanaa, mutta myös rankkaa niiden työteliäisyyden vuoksi. Koen kuitenkin päässeeni lähemmäs unelmaani, kehittyneeni kirjoittajana ja oppineeni itsestäni valtavasti kirjoittajana - myös ihmisenä. Ehkä suurin ja merkittävin opetus minulle on ollut huomata, että lyriikka taitaa olla minun juttuni. Siihen sydämeni palaa ja koen siihen suurta sisäistä intohimoa. Sitä ei tarvitse koskaan pakottaa, ei epäillä.

En vielä tiedä, mihin kaikki tulee johtamaan. Saanko koskaan julkaistuksi mitään ja jos saan, niin mitä. Ja jos en saa, niin olenko epäonnistunut elämässäni. Tai jos siihen menee vielä yli kymmenen vuotta, onko se liian kauan. En halua heittää hukkaan matkaa, jota koko ajan kuljen, joten haluan ajatella, että kaikilla tapahtuvilla asioilla on merkitystä ja ne ovat johtamassa oikeaan suuntaan. Mikä lopputulos onkaan, matkakin on ollut merkittävä. En tahdo polun, jota olen kuluttanut, kasvavan umpeen. Se mikä nyt on nykyisyyttäni, on jossain vaiheessa osa elämänhistoriaani, josta haluan voida sanoa oppineeni jotain. Ja ennen kaikkea haluan olla nauttinut siitä - elämästäni.

Voiko lopputulos olla niin ratkaiseva, jos se ei olekaan sellainen kuin sen on toivonut olevan tai jos loppuratkaisulta vaikuttavaa tilannetta ei koskaan tulekaan? Miten määrittelemme asioiden päättymisen? Elämähän on yhtä jatkumoa, yksi asia johtaa toiseen. Onko vasta kuolema lopputulos?

Haluaisin päästä pois kilpailuasetelmasta itseni, toisten ja maailman kanssa, koska se estää liikaa onnellisuuttani ja rauhoittumistani. Liian usein ja liian monilla elämä on yhtä suorittamista, niin minullakin välillä. Sellainen ei tee hyvää, unohduttaa vain nauttimasta hetkistä, jotka voivat tehdä iloiseksi. Yritän jatkuvasti opetella luomaan seesteisyyttä ajatuksiini, jotta muistan, miksi teen asioita, joita teen - siksi että nautin niistä. En siksi, että minun on pakko tai että minun täytyy pyrkiä kaikessa täydellisyyteen. Asioiden tekemisen pitää olla yhtä kutkuttavaa kuin niiden valmiiksi saamisen. Matkan yhtä merkittävän kuin lopputuloksen.

- Nora