Se oli sellainen vappu se. Se oli ihan hyvä vappu. Ja ihan hyvä, että se on nyt ohi.
1. Perjantaina 29.4 osallistuin ainejärjestömme järkkäämään pre-vappuun, jossa tehtiin munkkeja ja perunasalaattia vappua varten. Itse tosin vain istuin ja katsoin, kun muut tekivät, kuten taisin viime postauksessakin mainita. Oli väsynyt olo, mutta tiesin nousun saapuvan, olihan vappu vasta alkamassa!
2. Lauantaina 30.4 menin aamulla töihin ja kaupan kautta kotiin. Sitten oli hetken hengähdystauko ja valmistautuminen lähtöön, jonka hetki koitti vähän ennen kolmea. Menin ainejärjestötalollemme, jonka piha oli täynnä humanisteja. Löysin omieni joukkoon. Sain heti boolikupin käteen. Join siitä pari kulausta. Ystävä joi loput. Annoin luvan.
3. Nauruntäyteisten hetkien jälkeen lähdimme suuntaamaan lakitukseen. Porukka hajosi matkalla, koska eksyminen on helpompaa kuin voisi kuvitella. Lakitus oli kuitenkin hieno hetki ja Turun ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtajan puhe niin vaikuttava, että tunsin paahtavassa kuumuudessa ihokarvojeni nousevan. Lakituksen jälkeen alkoi operaatio "löydä ystävä", johon menikin yli puoli tuntia.
4. Löysimme toisemme ja sain samalla tutustua ystäväni poikaystävään, siskoon ja hänen mieheensä. Suuntasimme Aurajoen varrelle istuskelemaan ja fiilistelemään. 25 vuoteen ei kuulemma ole ollut Turussa niin hyvä sää vappuna! Otimme siitä kaiken irti.
5. Sitten suuntasimme askeleemme, jotka eivät kenelläkään vielä horjuneet, ainejärjestötalollemme jatkoille. Siellä oli aluksi rauhallinen meininki, porukkaa oli vähän paikalla. Mutta sitten pari tyyppiä laittoi bileet pystyyn ja siellä sitten tanssittiin lattialla ja pöydillä koko loppuilta. Ne olivat yhdet parhaimmat opiskelijabileet, joissa olen ollut ja olen enemmän kuin kiitollinen, etten joutunut siivoamaan paikkaa jälkeenpäin. Kaikki myötätuntoni heille, jotka joutuivat kohtaamaan siivottoman juhlapaikan päivänvalossa.
6. Sunnuntaina 1.5 menin Vartiovuorelle piknikille ystäväni kanssa ja löysimme muiden muusalaisten (kotimaisen kirjallisuuden opiskelijoiden) seuraan, joita tosin oli tullut vain vähän paikalle. Mutta lekoteltiin auringossa, syötiin ja jutskailtiin. Se oli rentsi päivä ja saatiin täytettyä d-vitamiinivarastoja.
Tänään maanantai alkoi niin kuin maanantait alkavat: menin kuudeksi töihin, mutta avainläpyskä ei toiminut, joten jouduin odottamaan tunnin, että pääsin sisään duunin pariin. Ei vituttanut yhtään. Onneksi oli lämmintä, eikä viisi senttiä loskalunta, kuten viikko sitten. Ja duunin jälkeen pääsin salille, johon olen taas saanut hyvän vireen päälle. Tekisi mieli mennä vetämään toinen treeni nyt illalla, mutta opinnot painavat päälle. Ja toinen ilahduttava juttu tapahtui tänään Kirjakaupassa, jossa sain ihanaa asiakaspalvelua <3 Toisinaan, tai oikeastaan aina, ihan pikkuriikkisen pienet asiat saavat hymyn huulille. Nyt kuuntelen Antti Holman V-laulua ja yritän olla nauramatta ääneen, jotta en vaikuttaisi niin hullulta kuin olen.
Aurinkoista viikkoa!
- Nora
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti