Mihin minä uskon?

Kristittynä uskon Jumalaan. En käy kirkossa mitenkään säännöllisesti, ehkä kerran vuodessa nykyään. Peruskoulussa mentiin jumalanpalveluksiin jouluisin ja keväisin, mutta nykyään, kun ei ole mitään tuollaista järjestelyä, niin en ole kirkossa liiemmin käynyt. Mutta silti uskon tuonpuoleiseen ja rukoilen joka ilta ennen kuin nukahdan. Niin olen tehnyt yläasteelta lähtien. Koen voivani olla yhteydessä Jumalaan rukousteni kautta, eikä minun tarvitse mennä kirkkoon kuuntelemaan papin eli toisen ihmisen saarnoja Raamatusta. En ole samaa mieltä kaikista asioista, mitä Raamatussa sanotaan tai miten sitä tulkitaan. Mm. avioliitto vain naisen ja miehen välille kuuluvaksi oikeudeksi on mielestäni vääryyttä. Avioliitto perustuu rakkauteen. Haluan tulkita elämään kuuluvia asioita omien tuntemusteni ja karttuvan elämänkokemukseni kautta, enkä kuunnella valmiita oppeja. En silti väheksy ihmisiä, jotka toimivat tai ajattelevat toisin. Uskonnollisuus ja sen toteuttaminen on jokaisen henkilökohtainen valinta, tai ainakin pitäisi olla. Muita ihmisiä ei kuitenkaan saa vahingoittaa.

Uskon tasa-arvoon. Maailma ei ole tällä hetkellä tasa-arvoinen paikka, mutta siihen ei pidä lakata uskomasta. Ehkä jonain päivänä se on. Ehkä jonain päivänä ihmiset eivät käy sotaa toisiaan vastaan. Ehkä vain unelmoin. On niin vaikea ymmärtää, miksi naisia pidetään miehiä alempiarvoisina, kehitysvammaisia mitättöminä, vanhoja ihmisiä yhteiskunnan riesana, köyhiä turmeltuneina, lihavia laiskoina, masentuneita heikkoina.... Kaikki ovat ihmisiä. Kaikilla on ihmisiä, jotka rakastavat heitä. Kaikilla on oikeus tulla kohdelluiksi oikeudenmukaisesti. Tasa-arvo lähtee meistä itsestämme. Emme saa koskaan ajatella olevamme ketään muita ylempi-tai alempiarvoisia. Onneksi ilmaa, jota hengitämme, ei voi jakaa epätasa-arvoisesti, kuten rahaa. Kaikilla on oikeus elää!

Uskon ja luotan siihen, että hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita. Tiedän kuitenkin perheitä, jotka ovat kokeneet uskomattoman vaikeita ja epäreiluja asioita, vaikka ovatkin todella hyviä ja sydämellisiä ihmisiä. Uskon, että he osaavat nauttia kaikista pienistäkin ilon aiheista ja ovat elämästä kiitollisia. Mitä enemmän teet hyvää muille, sitä enemmän saat hyvyyttä takaisin. Voimme vain yrittää parhaamme ja toimia niin kuin oikeaksi tunnemme. Omaa elämää voi joskus suhteuttaa muiden elämään ja miettiä, kuinka hyvin asiat itsellä on. Joidenkin elämä kuitenkin on kivuttomampi, joten omia kipeitä kokemuksia ei saa mitätöidä, vaikka tietää, että joillekin tapahtuu pahempia asioita kuin itselle. Osaamme arvostaa ja ymmärtää muiden kokemuksia omista lähtökohdistamme ja tietenkin myös empaattisten kykyjemme kautta.

Ja ennen kaikkea uskon siihen, että itseensä pitää uskoa! Muuten ei mistään tule yhtään mitään. Aina välillä se usko on koetuksella, mutta pienetkin onnistumiset voivat sitä vahvistaa. Ja epäonnistumiset ovat erinomaisia tilanteita oppia. Silloin voi puhutella itseään lempeästi ja miettiä, miksi ei onnistunut. Johtuiko se siitä, ettet uskonut itseesi riittävästi? En ole maailman paras ihminen puhumaan tästä, koska vasta opettelen luottamaan itseeni ja yritän tehdä itsestäni vahvemman. Pääasia, että suunta on oikea, vaikka välillä polulta poikkeankin.....

Ihanaa keskiviikon jatkoa, ja muistakaa uskoa kaikkeen hyvään sekä luottaa siihen, että elämä on uskomattoman hieno kokemus!