Yhden monet kasvot

Olen miettinyt viime aikoina ensi vaikutelmien paikkansa pitävyyttä. Sanotaan, että jo ensimmäisten sekunttien aikana olemme muodostaneet toisistamme suhteellisen pysyviä mielikuvia. Ja niitä on vaikea muuttaa. Toisin sanoen, emme anna itsellemme mahdollisuutta oppia tuntemaan toista kunnolla, koska yhdellä ihmisellä on monet kasvot. Tässä tapauksessa kolikolla on enemmän kuin kaksi puolta. Jos takerrumme vain yhteen puoleen ihmisestä, emme saa tietää koko totuutta. Aina se ei kuitenkaan ole tarpeenkaan. Esimerkiksi en koe välttämättömänä tietää työkaverieni yksityiselämästä henkilökohtaisia asioita, sydänsuruja tai fantasioita, jos ne eivät tule luontevasti esiin jonkun keskustelun yhteydessä. Mutta ystävyyssuhteisiin kuuluu mielestäni henkilökohtaisistakin asioista puhuminen. Juuri se, kun mennään sisälle toisen mieleen ja löydetään piilotettu sisin, on tosiystävyyttä tai -rakkautta. Kuinka monta sellaista ihmistä elämässäsi on, joille voit todella kertoa kaiken? Kun luottaa toiseen ihmiseen täysin, todennäköisesti myös tietää hänestä paljon.

Jos minusta ajateltaisiin vain ensivaikutelmani mukaan, eläisin todennäköisesti yksin. Ja, jos eläisin ihmisten minusta saamani ensivaikutelman mukaan, eläisin yksin omalla planeetallani. (Varo, karrikoin nyt todella paljon). Usein ihmiset pitävät minua ujona ja/tai hiljaisena ja antavat sen määrittää paljon kohteluani. On totta, että yksi motoistani voisi olla "Puhu vähemmän, sano enemmän", en höpise turhia tai puhu, kun minulla ei ole mitään sanottavaa. Oikeasti mottoni on: Go ahead until you´re dead. Haluan elää täysillä. Haluan tuntea kuumotusta elämän hehkusta, sytyttää avotulen sydämeeni liekin sijaan ja seurata unelmiani siitä roihuavasta valosta! Vaikka yksi puoli minusta on hiljainen ihminen, etenkin kun tapaan paljon uusia ihmisiä, en pelkää heitä tai aliarvioi itseäni. Nuorempana kuin nyt, ala-ja yläasteella ollessani, olin todella ujo ihminen ja sosiaaliset tilanteet aiheuttivat ahdistusta. Silloin pelkäsin ihmisten kohtaamista ja muiden läsnäolo vaikutti itsearvostukseeni alentavasti. Enää asia ei ole niin upeiden ihmisten ansiosta, joiden kanssa olen saanut hyviä kokemuksia.

Jos ei anna ensivaikutelman määrittää liikaa ja tutustuu minuun enemmän, huomaa, että käytän suutani muuhunkin kuin syömiseen :) Olen suorasanainen ihminen enkä kainostele puheitani ystävien kanssa. Pidän siitä, että tunteet näytetään avoimesti, tervehditään halaamalla ja annetaan luovien ajatusten virrata. Tykkään tyhmistä vitseistä ja rokkareista, vaikka ne eivät mitenkään toisiin liitykään. Haluan vapautta, en sitoutumista. Uskon hurjimpiinkin unelmiini ja siihen, että mahdottomastakin voi tulla totta.

Minun ei tarvitse kuin miettiä itseäni ja tajuan, millainen pintaraapaisu ensivaikutelma on. Tai se saattaa olla kokonaan väärä. Mietin ystäviäni ja heistä saamiani ensivaikutelmia ja nyt jälkeenpäin ymmärrän, että joidenkin heistä suhteen olin ihan väärässä. Välillä tuntuu, että ihminen on ihan päinvastainen, kuin mitä alunperin kuvitteli, niin hyvässä kuin pahassa. Tärkeintä on aina antaa mahdollisuus tutustua muihin, koska kyllä sen jossain vaiheessa huomaa, jos kemiat eivät kohtaa. Tai sitten huomaa löytäneensä sen oikean, ystäväksi tai elämänkumppaniksi. Usein ihmiset voi valita ympärilleen tai voi ainakin valita, ketä ei halua lähelleen.

Näemme yhdet kasvot, mutta sitähän sanotaan, ettei ihminen näe koko totuutta. Jokainen ajatus toisen mielessä kertoo tarinaa hänestä, etkä pääse siitä selville tai osaksi tarinaa, jos et ole avarakatseinen. Mieti omia kasvojasi, kenelle näytät vain hymyn tai kyyneleet ja kuka saa sinut hymyilemään kuivattuasi kyyneleet. Suurin arvostus toista kohtaan, on osoittaa kiinnostus hänen sisintään kohtaan.

Hymyile, elä ja nauti!

T. Nora