The best (or hardest) is yet to come

Nyt tuntuu taas siltä, että elämä menee eteenpäin, ja vauhdilla. Olen ollut kolmena päivänä Turun yliopistolla kuuntelemassa info-luentoja kaikista asioista, mitkä koskettavat meitä uusia opiskelijoita. Ja infoa riittää! Onneksi intoa myös ;) Kaikista tärkeimpänä olen pitänyt tietoa tutkinnon rakenteesta, sivuainevalinnoista ja ammattinimikkeistä, joihin humanistiseltä tiedekunnalta ollaan valmistuttu. Ja parasta näissä muutamassa päivässä ovat olleet ihmiset, joihin olen saanut tutustua! Tosi kivoja ja mukavia tyyppejä, en ole tuntenut itseäni kertaakaan ulkopuoliseksi. Kaiken tämän uuden kynnyksellä olen täynnä intoa, onnea, levottomuutta ja samalla rauhaa. Odotan sitä, että päästään tosi toimiin, kun kurssit ja varsinainen opiskelu alkavat. Se tulee olemaan parasta ja todennäköisesti myös rankinta, mitä olen hetkeen tehnyt!

Nyt pitää olla rohkeasti ja avoimena mukana kaikessa, mihin ehtii, mutta yhtä juttua pitää yrittää välttää seuraavien viiden vuoden aikana: joutumasta perfektionismi-helvettiin. Opintopsykologimme painotti sitä luennollaan. Jos vanhat merkit pitävät paikkaansa, mulla ei sitä vaaraa tule olemaan ;) Ei pidä havitella täydellistä onnistumista joka asiassa, vaan mennä omien voimavarojensa mukaan. Ehkä joskus helpommin sanottu kuin tehty. Välillä hirvittää ajatella, mihin olen itseni laittanut, miten ihmeessä minä pystyn suoriutumaan tästä koitoksesta! Olen varma, että tulee tosi paljon heikkoja hetkiä ja silmäpussini roikkuvat polvissa, mutta varmasti myös niitä huippuhetkiä ja flow-tiloja. Ainakin näiden kolmen viime päivän perusteella tunnen olevani matkalla oikeaan suuntaan. Olen löytänyt tieni, nyt täytyy vain seurata omaa polkua. Eksyn, kompuroin, juoksen, naarmuunnun, pakenen. Mutta jonain päivänä saavun perille.

Ajatukset pyörivät nyt todella paljon tulevien yliopisto-opintojen ympärillä, mutta palailen pikkuhiljaa muuhunkin elämään, kunhan aivoni kerkeävät sulattamaan kaikkea vastaanottamaansa tietoa :) Mm. pt-opintojen näyttökoe lähestyy ja sitä varten pitäisi alkaa jo lukea. Myös kivoja tapahtumia on syksyllä luvassa. Ja muutenkin, nyt on syksy! Jee! Olen ehdottomasti syys-ihminen, koska luovuuteni herää silloin. Minua ei niinkään kiinnosta käpertyä peiton alle villasukat jalassa (päinvastoin, kesän jälkeen sukat tuntuivat ahdistavilta), vaan kirjoitusbuumi, joka ottaa minusta vahvan otteen. Mutta, miten ehdin kirjoittaa biisejä ja käsikirjoituksia opintojen rinnalla? No en kirjoittanut niitä yhtään sen ahkerammin välivuoden laiskoina hetkinäkään, koska tarvitsen pientä painetta ja kiirettä, jotta saan itseni tekemään jotakin. Jatkossa ei tekemisestä tule olemaan pulaa!

Lämmintä syksyä kaikille!

T. Nora