Koirakuumetta ja pääsiäisen viettoa!

Pääsiäinen on sujunut rauhallisissa merkeissä, kuten oikeastaan joka vuosi. Tällä kertaa ei tullut syötyä yhtä ainoatakaan suklaamunaa, mutta pähkinäisiä suklaaherkkuja senkin edestä. En nähnyt trulleja missään, mikä on vähän harmi, koska olisi ollut mukavaa avata ovi pienille virpojille.... Nämä neljä vapaapäivää ovat tuntuneet viikon lomalta. Aika on mennyt jotenkin todella hitaasti, mutta hyvällä tavalla. Olen ehtinyt suunnittelemaan tulevaa muuttoani ja miettimään, mitä kaikkea minulla on jo asuntooni hankittuna ja, mitä pitää vielä hommata. Sormet syyhyää jo päästä järjestelemään, mutta vielä puolitoista viikkoa pitää odottaa.

Tässä odotellessa olen ehtinyt kasvattamaan itselleni koirakuumetta :) Eikä sitä vähennä perheemme rakkaan Hupi bordercollien pentukuvien katselu....

                            Hupi sylissäni alle yksivuotiaana.... Tästäkin alkaa olla jo yhdeksän vuotta.

                                                    Pentu unten mailla <3

                                                    Ihan pentuna <3

                                                    Ensimmäistä kertaa pesulla.

Semmoinen olento on sydämeni vienyt. Toukokuussa hän täyttää 9 vuotta. Silloin on tiedossa isot juhlat ;) Tältä Hupi näyttää nykyisin:

Ei ole paljon muutoksia yhdeksässä vuodessa tapahtunut :D Nykyään Hupi asuu isovanhempieni luona ja aina silloin tällöin käyn heitä tervehtimässä. Ajatus omasta koirasta syntyi miettiessäni, kuinka olisi ihanaa tulla kotiin, kun siellä odottaa iloinen olento, joka pyyteettömästi osoittaa kaivanneensa sinua koko päivän poissaollessasi. Koirat ovat maagisia olentoja. Ne ovat kuin ystävät, mutta vielä ymmärtäväisempiä. Kun ei ole sanoja, on jotain enemmän. Mutta kaiken koiria tuntemani rakkauden tunteen keskellä otan järjen käteeni ja päädyn odottamaan parempaa ajankohtaa elämässäni karvapallon hankkimiselle. Tällä hetkellä olisin liikaa poissa kotoa eikä se olisi mukavaa kummallekaan. Eikä myöskään tuleville naapureilleni, jos en ehtisi kouluttamaan pentua kunnolla.

Tämmöisiä ajatuksia on pyörinyt mielessä. Nyt yritän olla ajattelematta liikaa ja parhaiten se onnistuu metsälenkillä, jonne suuntaan askeleeni seuraavaksi. Se kulkee koiratarhan ohi.... ;)

Nauttikaa viimeisestä vapaasta ja sitten energialla uuteen, lyhennettyyn työviikkoon! Aurinkoa ainakin riittää!