Tervetuloa aurinko!

Kevään auringossa ihmisten negatiivisuus pistää silmään voimakkaammin kuin syksyn pimeydessä. Ne, jotka ovat positiivisia, saavat lisää energiaa ja auringonpaistetta olemukseensa, kun valo luonnossa lisääntyy. On helppo sortua valittamiseen, kun on kylmää ja märkää ja työt ja opiskelut ovat alkaneet lomien jälkeen jne. Silloin saa helposti osakseen myötäileviä vastauksia ja hyväksyviä nyökkäyksiä. Joukkovalitus saattaa parantaa oloa. Mutta, jos sattuu olemaan valittaja vuoden ajasta riippumatta, se voi alkaa pänniä ympärillä olevia. Olen itse ollut negatiivisuuteen taipuvainen, mutta nyt olen yrittänyt tietoisesti muuttaa asiaa.

En halua, että minusta huokuu negatiivista energiaa ympäristöön. Olen elänyt ihmisen lähellä, jonka maailma tuntuu usein olevan harmaa ja sitä kautta huomannut, kuinka kuluttavaa se voi olla, niin hänelle kuin minullekin. Elämässä menee välillä hyvin ja asiat loksahtavat kohdilleen tajuttoman upeasti kuin itsestään ja välillä taas mikään ei tunnu sujuvan. On murheita ja liikaa paineita. On tärkeää, että saa näyttää myös ne tunteet, mutta niihin jämähtäminen on eri juttu.

Positiivisen ajattelun opettelu on lähtenyt liikkeelle siitä, että yritän nähdä jokaisessa asiassa ja päätöksessä hyviä puolia. Yritän uskoa siihen, että tekemäni valinnat ovat oikeita ja vievät minua eteenpäin. Vaikeista ja epämukavista tilanteista voi rohkaistua. Se, mikä ei tapa, vahvistaa ;) Tai heikentää itseluottamusta peruuttamattomasti....no ei, mutta ennen tosiaan ajattelin enemmän sillä tavoin.

Yksi huonoista piirteistäni on se, että ärsyynnyn välillä helposti ihmisiin. Se todella tekee minut negatiiviseksi, joten luonnollisesti se on yksi asia, johon olen tarttunut matkalla kohti muutosta iloisemmaksi ihmiseksi. Kun olen tuntenut ärtymystä jonkun ihmisen seurassa, olen huomannut, ettei se usein ole johtunutkaan toisesta ihmisestä, vaan omasta henkilökohtaisesta olotilastani. Olen ollut surullinen tai pettynyt jostakin, mikä ei millään tavalla liity muihin ihmisiin. En halua heidän ajattelevan, etten arvosta heitä. Tai ole kiinnostunut heistä. Olen kyllä. Ja viime aikoina olen tajunnut muiden ihmisten positiivisuuden voiman, kun olen saanut tutustua todella mukaviin ihmisiin. He ovat saaneet minut hymyilemään ja tuntemaan oloni hyväksi ja rentoutuneeksi. Nyt elämässäni on muutenkin myötätuulta asioiden kanssa, joita olen miettinyt pitkään, joten silläkin on varmasti osuutta askeleeni keveyteen. Mutta joukkopositiivisuus vain lisää hyvää fiilistä!

Elämässä tapahtuu hyviä asioita, kun antaa niille mahdollisuuden. Ja, kun antaa mahdollisuuden itselleen. Tiedostaa, että ansaitsee kaiken hyvän ja onnen, mikä on saatavilla. Hymyilyllä ei menetä yhtään mitään. Parhaassa tapauksessa siitä saa paljon itse positiivista energiaa sekä samalla muut ihmiset. Tuntemattomat, ne joille vilautat hymyn lenkkipolulla. Koita vaikka. Ehkä naurat jopa. Ilosta.

Näillä tunnelmin suuntaan vapun viettoon! Pitäkää huolta toisistanne! Ja naurakaa paljon :D

T. Nora