Keliakiaviikon kunniaksi: My story

Valtakunnallinen keliakiaviikko on 1.-7.9.2014. Asia koskettaa minua läheltä, sillä sairastuin keliakiaan v.2008. Mutta tarinani alkaa jo vuoden 2007 keväästä. Olin silloin 13-vuotias ja kuudes luokka oli juuri päättymässä. En tiedä, miksi kaikki lähti liikkeelle niin ihmeellisesti, mutta näin ensimmäiset kärsimykseni alkoivat:

Menimme kuudennella luokalla luokkaretkelle PowerParkiin. Se oli kiva juttu. Siellä menin yhteen Music Express -laitteeseen, jossa jouduin käyttämään paljon sormieni puristusvoimaa pysyäkseni kyydissä. Laitteesta poistuttuani sormeni olivat jäykät ja kipeät, mutta ajattelin niiden palautuvan nopeasti. Niin ei kuitenkaan käynyt, vaan nivelkivut jäivät vaivaamaan. Kädet tuntuivat voimattomilta. Kun otin kirjan käteeni, teki mieli pudottaa se, kun sormissa ei tuntunut olevan yhtään voimaa. Käsityötunneilla lapasten kutominen tuotti tuskaa, kun sormet tuntuivat jäykiltä. Rukoilin koiranpentuamme olemaan näykkimättä edes leikillään kipeitä sormiani. Ensin sormet olivat vain jäykät, mutta pikkuhiljaa niitä rupesi särkemään. Olin todella peloissani.

Vuoden 2007 kesällä alkoi olla olla päiviä, jolloin vatsani oli kipeä. Tuntui kuin mahalaukkuni olisi ollut solmussa pari tuntia kerrallaan. Lääkäriaika ehdittiin varata, mutta sitten vatsakivut katosivat.

Alkoi yläaste. Olin valehtelematta seiskaluokalla varmaan enemmän kotona kuin koulussa, koska tunsin itseni usein kipeäksi. Lopulta nivelkivut äityivät niin pahoiksi, että menin lääkäriin alkuvuodesta 2008. Minulla epäiltiin nivelreumaa, koska sitä on suvussamme paljon, mutta yllätyksekseni sain diagnoosiksi keliakian vuoden 2008 keväällä. Keliakia ei ollut minulle entuudestaan tuttu, vaikka isäpuoleni isä sitä sairastaakin. Olin diagnoosista helpottunut, koska oireille löytyi syy ja vieläpä sellainen, jonka hoitona on tarkka gluteeniton dieetti. Ei lääkkeitä, se on pääasia! Mutta ruokavaliossa täytyy olla "sairaan tarkka", mikä on tämän vuoden keliakiaviikon teemana. Yhtään lipsumisia ei sallita, jos haluaa pysyä terveenä. Keliakiaan kuuluu paljon liitännäissairauksia, joista kilpirauhasen liika-ja vajaatoiminnat ovat tulleet tutuiksi, mutta onneksi pystyn elämään täysipainoista elämää terveenä. Arvostan sitä todella!

Olen usein miettinyt, laukaisiko huvipuiston laite todella keliakiani. Siitäkö kaikki oikeasti alkoi? Jos en olisi mennyt siihen laitteeseen, olisiko keliakiani puhjennut myöhemmin? Anyway, en valita. Nykyään keliakia on jo osa identiteettiäni. Sen ansiosta olen oppinut leipomaan :) En koe keliakiaa riesana, koska se tulee olemaan kanssani aina. Olisi typerää tehdä siitä ongelma. Toki joskus ruokailutilanteet uusissa paikoissa ja etenkin sellaisissa, joissa on paljon ihmisiä, tulee välillä stressiä, että löytyykö sieltä jotain mulle sopivaa ja onhan se varmasti gluteenitonta. En ole hirveästi matkustellut, mutta ensi helmikuussa lähden siskoni kanssa Lontooseen ja sitä pitää jo suunnitella vähän etukäteen, miten selviän hengissä ;) Mutta koen olevani täysin sinut keliakian kanssa enkä osaisi kuvitella elämääni ilman sitä. Enkä leipomista tavallisista jauhoista!! :D

Lopuksi vielä asioita, joita keliaakikoilta usein kysytään, ja mitä itse vastaan :)

1. Miten voit elää ilman ruisleipää?!
    Helposti, koska en ole oikeastaan koskaan ollut mikään ruisleivän suurin ystävä. Pidän enemmän 
    sen tuoksusta kuin mausta, joten voin edelleenkin vain haistella ruisleipäpusseja :)

2. Kaipaatko jotain tavallista ruoka-ainetta tai tuotetta?
    Doris-keksejä olen ikävöinyt, enkä ole vielä keksinyt, miten niitä voisi leipoa gluteenittomasti itse. 
    Domino-keksit osaan tehdä jo gluteenittomina ;)

3. Kai sä voit maistaa tota vehnäpullaa tai syödä juustokakusta sen täytteen ja jättää pohjan?
    Ei tulis mieleenkään!! Pienikin altistus vaurioittaa mun rakasta suolinukkaa ja sen toipuminen 
    kestää viikkoja, ehkä kuukausia. Enkä halua vatsakipuja tai niveloireita. On olemassa ihan 
    tarpeeksi hyviä gluteenittomia herkkuja niin, ettei mun tarvitse leikkiä terveyteni kustannuksella.

4. Ajatuskin gluteenittomilla jauhoilla leipomisesta tuntuu mahdottomalta!
    Ei se ole. Mäkin olen siihen pystynyt ja ihan fiksun näköisiä tarjoiluja saanut aikaiseksi. Tehdessä 
    oppii! Haasta itsesi ja yllätä keliaakikko :)

5. Jäätkö paljon ilman herkkuja esim. kyläilessä?
    Joskus pitää jättää mässäilyt vähemmälle, mutta todella harvoin on niin, etteikö mulle jotain 
    tarjoittaisi. Aina olen edes banaanin saanut, jos ei muuta. Tärkeämpää on seura <3

6. Onko keliakia rasite?
    Ei ole. Oikeanlainen asennoituminen on tärkeää ja maailmassa on paljon pahempiakin sairauksia 
    (, joilta en väitä olevani turvassa), joten keliakia kulkee mun elämässä suhteellisen vaivattomasti.
    Aina on hyvä erottua jotenkin muista ;)

Ja, koska kutonen on yksi huonon onnen luvuistani, laitan vielä yhden kysymyksen with my answer:

7. Miltä tuntuu, kun jotkut pitävät gluteenitonta ja mautonta synonyymeinä?
    No ei se ihan niin oo, koska kyllä mä edelleen tykkään syödä :) Jotkut gluteenittomat leivät 
    ovat pahanmakuisia tai eivät maistu miltään, mutta niitä oppii välttämään ja nykyään
    riisikakuille löytyy kymmeniä vaihtoehtoja ja koko ajan tulee lisää uusia tuotteita! Ja kannattaa 
    leipoa itse, niin on ainakin maukasta ja maistuvaa ;)

                                                    
Seitsemän vuotta keliakian kanssa on opettanut paljon ja jatkossakin aion pysyä kärryillä, mitä sillä rintamalla tapahtuu. Koko ajan tehdään uusia tutkimuksia ja kauppojen hyllyt täyttyvät uusista tuotteista. Jos olet koskaan miettinyt, miltä tuntuisi elää päivä keliaakikkona, haastan Sinut kokeilemaan sitä! Tai koko viikon! Tai sitten, yritä leipoa jotain gluteenitonta, onnistut varmasti!