Pommaccii ei mitään kuoharii

Nyt selviää kaksi asiaa minusta. Olen katsonut BB:tä. Viime kautta jonkun verran, tätä kautta enemmän ja otsikkohan on otettu tämän kauden yhdestä viikkotehtävästä, jossa asukkaiden piti luoda oma bändi, biisi ja musiikkivideo. Silloiset kartanon asukkaat tekivät biisin, jonka he nimesivät otsikon mukaisesti. Ajattelin sen olevan kuin nakutettu tähän postaukseen, jossa kerron alkoholisuuntautumisestani. Olen nimittäin absolutisti.


Joskus joulupöydässä olen maistanut punaviiniä ja ehtoollisviini meni konfirmaatiossa kurkusta alas, mutta siinä se onkin. Kun on tullut tilanteita, joissa alkoholia on ollut tarjolla, en vain ole tuntenut houkutusta enkä halua ottaa sitä. Ei vain ole tehnyt mieli enkä ole ollut kiinnostunut asiasta. Pikkuhiljaa päädyin siihen tulokseen, että olen absolutisti. Sanon ihmisille ihan suoraan, etten juo ollenkaan. Reaktiot ovat vaihtelevia. Joillekin joudun selittämään asiaa yhtä paljon kuin että olisin alkoholisti ja siltikin he pyörittävät epäuskoisina silmiään. Tylsä tyyppi, he ajattelevat. Toiset taas sanovat arvostavansa päätöstäni ja hyväksyvät asian. He eivät tee siitä ongelmaa ja se on minusta hienoa, koska olen täysin sujut päätökseni kanssa. En välitä siitä, kuinka paljon muut käyttävät alkoholia, toivon vain, että jokainen arvostaa omaa terveyttään. En tuomitse ketään heidän alkoholin käyttönsä perusteella, joten odotan yhtä hyväksyvää asennetta myös juomattomuuttani kohtaan. Tällaiset päätökset ovat jokaisen henkilökohtaisia ratkaisuja ja kaikilla on niihin oikeus ilman pelkoa kritisoinnin kohteeksi joutumisesta.


Olenko koskaan miettinyt, että pitäisikö alkaa käyttämään alkoholia, koska suurin osa tekee niin? Jäänkö muuten porukan ulkopuolelle? Rehellisyyden nimissä ensimmäiseen kysymykseen vastaus on kyllä. Kun yläasteella muut rupesivat ryyppäämään, en tuntenut mitään halua liittyä heihin. Olin muutenkin ihan erilainen kuin he ja jouduin kiusatuksi heti ensimmäisestä päivästä alkaen. Oli siis parempi tehdä ihan eri juttuja kuin ne. Lukiossa en asiaa liiemmin miettinyt. Ystäväni pyysivät minua baariin aina mukaan eikä ketään tuntunut haittaavan se, etten juonut. En edes joutunut hirveästi selittämään asiaa, koska ystäväporukkamme koostuu ihanan erilaisista ihmisistä, joten kaikilla on lupa olla oma itsensä. Mutta mitäs sitten, kun menin yliopistoon, jossa ryyppääminen on enemmän kuin suotavaa?


Ensimmäinen ajatus: olen absolutisti. Aika kuluu, huomaan, että vau, täällä on tosi kivoja tyyppejä, haluan pysyä porukassa mukana. Sydän pistää miettimään: "Pitäiskö alkaa juoda? Aloita siideristä Nora. Älä jää ulkopuolelle ehdottomuutesi takia." Mutta järki tulee väliin:"Hitto, mä en ole tähänkään asti tehnyt sen mukaan, miten muut tekee, jos se ei tunnu siltä, miltä haluan sen tuntuvan. Olen ollut lojaali itselleni tähän asti, miksi nyt sortuisin paineen (, jonka itse asetin) alla." Kävin keskustelua itseni kanssa ja päädyin siihen, etten ala juomaan. Olen puhunut asiasta monien kanssa yliopistolla eikä kukaan ole sanonut, että "mieti nyt vielä". He ovat sanoneet, että jokainen saa olla oma itsensä. Ja uskon sen.


Joten jatkossakin tyydyn kuoharin sijaan pommacciin. Koska olen välillä outo ihminen (olen tullut jostain Venusta kauempaa) on vielä muutama seikka, mitä ihmiset välillä ihmettelevät. Koska puhutaan juomisesta, niin mainitsenpa tässä samalla, etten juo myöskään kahvia. Enkä teetä. Enkä vissy-vettä. Myöskään limskat ei ole kauhean hyviä. Maitoakaan en enää ole juuri juonut. Ja hyi, energiajuomat! Ravitakseni elimistöäni jollakin nesteellä, olen päätynyt veteen. Mutta lupaan työstää projektiani "opi tykkäämään teestä", jotta olisin aikuismaisempi ja sosiaaliset tilanteet hoituisivat vähemmällä ihmettelyllä ;) Aina pitää erottua joukosta, joten siksi yritän olla mahdollisimman rajoittunut....