Päivän piristys puhelinmyyjältä

Olen viettänyt rauhaisaa lauantai päivää, rentoutunut, lukenut ja katsonut tv:tä. Istun mukavasti keittiön tuolilla ja kuulen kännykkäni soivan. Toinen jalka on ihan puutunut, kun olen istunut sen päällä, joten hypin yhdellä jalalla puhelimen luokse. Vieras numero, arvaan heti, että kyseessä on puhelinmyyjä, mutta vastaan silti. Miellyttävä naisääni alkaa kertoa, kuinka minulla on mahdollisuus saada koekäyttöön joku uusin Ladyshaver. Siitä ei tule mitään maksua jne. Sanon aina puhelinmyyjille ei kiitos, koska pelkään tulevani huijatuksi. Ja, koska en ihan oikeasti tarvitse heidän kauppaamiaan tuotteita. Joten vastasin naisellekin, että ei kiitos, en tarvitse tuotetta, mutta kiitos ajastasi. Nainen ei luovuta, vaan kysyy:"Etkö sitten käytä shaveria?". Siinä vaiheessa olen kiitollinen, että keskustelu käydään puhelimessa ;) Jotenkin tuntuu hassulta, että ventovieras ihminen kysyy noin henkilökohtaista. En kuitenkaan jäänyt sanattomaksi, vaan totesin, että käytän kyllä, mutta minulla on siihen jo toimivat välineet :D Sitten puhelu päättyi hyvän viikonlopun toivotuksiin. Ja mä jäin hymyilemään olohuoneeseen.

Puhelinmyyjät soittelee mulle muutaman kerran kuukaudessa, kerran kolme soitti saman päivän aikana! Eniten mua ärsyttää se jankuttaminen, kun olen kieltäytynyt tilaamasta mitään tai ottamasta vastaan "ilmais" lahjoja. Ymmärrän kyllä, että se on heidän työtään ja palkka määräytyy suurimmalta osin myynnin perusteella, jolloin heidän on tehtävä kaikkensa myydäkseen jotakin tuotetta. Se on raskasta työtä. Puhun kokemuksen syvällä rintaäänellä, sillä olen työskennellyt puhelinmyyjänä. Mun ensimmäinen työpäivä oli samalla viimeinen :D Ihmiset olivat niin torjuvia ja vihaisiakin ja otin sen liian henkilökohtaisesti. Kun työpaikalla joutuu nielemään kyyneleitä, tietää olevansa väärässä paikassa. Mulla oli koko ajan sellainen olo, että pidän ihmisiä tyhminä, koska meillä oli myyntipuhe valmiina paperilla nokan edessä, joka piti esittää. Siinä puhuttiin "yllätyksestä", joka meillä oli asiakkaalle. Se tuntui suoraan sanottuna naurettavalta....

Jos olisin jatkanut töitä siellä, olisin varmaan nyt puolikuuro. Meillä ei ollut mitään kuulokkeita tai hienoja laitteita käytössä, vaan ihan peruskännykät. Ja kaikki soittelivat samassa huoneessa. Voitte kuvitella sitä metelin määrää. Se oli tehdä hulluksi jo ensimmäisen tunnin aikana! Ja sitten, kun vierestä kuuluu, että "kiitos sulle tilauksesta, me lähetetään tuotteet tulemaan" ja tiedät olevasi ainut, joka ei ole saanut edes yhtä vaivaista lehteä myytyä. Paitsi yksi asiakas jäi kyllä harkitsemaan tilaamista ja lupasin soittaa seuraavalla viikolla uudelleen.... :) Jäiköhän hän sitten ilman....

Kun otin työn vastaan, läheiset pitivät minua hulluna ja sanoivatkin ihan suoraan, ettei musta ole siihen. Olin puoliksi samaa mieltä, mutta rahan ahneena päätin kokeilla ja mietin, että ehkä musta onkin. No ei ollut, mutta tulipahan sekin koettua. Mistä sitä voi tietää, mikä on sun juttu, jos ei kokeile vähän kaikkea? En kadu sitäkään kokemusta, vaikka olin sangen pettynyt itseeni sen päivän jälkeen. Tästä on nyt kaksi vuotta aikaa, joten olen ehtinyt käsitellä asiaa ja todeta, että mua tarvitaan jossain muualla kuin puhelinmyynnissä!

Aurinkoista viikonloppua ja vastatkaa ihmeessä vieraisiin numeroihin! Lupaan, etten se ole minä ;)