Nyt ymmärrän paremmin

Liikun nykyään lähes päivittäin Turussa. On (melkein) aina mukavaa mennä kaupungin vilskeeseen täältä rauhallisesta Naantalista ja ihailla kaupungin monikulttuurisuutta. Ihmisten kirjo on suuri. On ihmisiä erilaisista lähtökohdista. Jokainen suuntaa kohti omaa päämääräänsä ja kantaa mukanaan omia unelmiaan. Toiveita tulevaisuudesta tai pelkästään alkavasta päivästä. Toisten harteilla painavat pettymykset. Voimme yrittää arvailla tunnetta vastaantulijan sisällä aavistamatta yhtään, mikä se on. Miksi joku ei hymyile. Onko hän töykeä hapannaama vai kenties omissa mietteissään. Jos hän sattuu katsomaan silmiisi ja sinä hymyilet, ehkä saat hymyn takaisin. Ei pitäisi aina ensimmäiseksi nähdä muita negatiivisessa valossa, vaikka jonkun ulkokuori vaikuttaisi siltä, kuin muut voisivat painua pimeimpään metsään, näin kauniisti sanottuna. Emme koskaan tiedä, mitä toistemme sisäisissä maailmoissa tapahtuu. Arvailujen varaan ei kannata rakentaa mitään kovin kestävää.

Tänä aamuna, kun kävelin yliopistolle, huomioni kiinnittyi erääseen vanhaan rouvaan, joka kerjäsi liikennevalojen vieressä. Hän on varmasti ollut siinä ennenkin, tai jos hän ei ole, joku toinen on. Suhtaudun kerjäämiseen aika negatiivisesti. Yhteiskuntamme ei katso sitä hyvällä ja nykyinen taloustilanne on ajanut myös monet suomalaiset ahdinkoon. Kävelen kerjäävien ihmisten ohi ja kuulen heidän rukouksensa, mutta en välitä niistä. Usein kupit ovat tyhjiä muutamaa kolikkoa lukuunottamatta. Mutta tänä aamuna tullessani liikennevaloista kerjäävää vanhaa rouvaa kohti, sydämeni melkein särkyi. Näin hänen kasvoillaan juonteiden joukossa kyynelten virtaamiskohdat. Kuinka monet itkut hänen kasvoillaan on itketty pelosta ja ahdingosta. Mieleni teki polvistua hänen eteensä, ottaa häntä käsistä kiinni ja sanoa: "annan sinulle niin paljon rahaa, että voit lähteä nyt perheesi luokse ja huolehtia heistä". Mutta en voinut antaa hänelle rahaa. Olen opiskelija, rahallisesti köyhä ihminen siis itsekin. Ja ehkä juuri siksi tunnen, että nyt ymmärrän paremmin ihmisiä, jotka kerjäävät kadunvarsissa. Ymmärrän, miltä tuntuu laskea joka penni ja toivoa, että jääkaapissa on loppuviikosta muutakin kuin valo. Jätin naisen kuiskimaan rukouksiaan ja toivon, että niihin vastataan.

Maailma on täynnä ihmisiä, joille huominen ei ole itsestäänselvyys. Monet heistä taistelevat päivittäin epävarmuutta vastaan ja yrittävät selvitä yhden yön kerrallaan. Elämän kovuutta ei voi täysin ymmärtää, jos ei itse ole sitä kokenut. Kuulun niihin onnekkaisiin, joilla on aina ollut perusasiat elämässä hyvin, joten voin vain yrittää ymmärtää sitä kärsimystä, jota pelon alaisuudessa eläminen tuottaa. Nyt elän taloudellisesti tiukkaa aikaa ja tunnen itsekkyyttä, kun laitan rahat vain itseni elättämiseen, mutta siihenkin ne hädin tuskin riittävät. Olen kiitollinen kaikesta, minkä yhteiskunta opiskelijoille suo, sen haluan sanoa. Yritän kasvaa henkisesti ja kypsyä hyvään ajatteluun. Yritän oppia ymmärtämään paremmin niitä asioita, jotka olen tähän asti ohittanut, koska ne eivät ole koskettaneet minua. En koe, että olen elänyt itsekkäästi, mutta koskaan ei voi välittää liikaa.