Niin syvällä ovat tuskan juuret. Älä kastele niitä, eivät ne kuole koskaan. Jos et usko, et ole nähnyt vielä mitään. Älä sano toisin, jos asia olisi niin, minäkin ehjä oisin.
Kun en ollut yksin, emme olleet kaksin. Olin sinun kanssasi, mutta ääni päässäni oli kolmas joukossamme. Minulle se huusi. Sinä tunsit sen kylmistä käsistäni. Jähmetyin paikoilleni, kyynelkin jäätyi ennen poskelta vierähtämistään. Se hajosi tuhansiin uusiin pisaroihin. Uutta, tuoretta tuskaa maailma taas täynnä. Kaikki lähtee tästä huoneesta. Silmät kostuvat, vaikka ne ovat tyhjät. Yrität pitää käsistäni kiinni, mutta jäädyt itsekin. Lähde ennen kuin tuhoan sinut, mutta älä katso taaksesi, koska itken.
Jos jokin on helppoa, se on tuhoon tuomittua. Minkään ei pitäisi onnistua ensimmäisellä kerralla, koska silloin se ei vahvista sinua. Ihmistä pitää retuuttaa, syyllistää, laittaa polvilleen ja rukoilemaan, vaikka hän ei edes uskoisi Jumalaan. Ihminen on heikko ja mitätön kohtalon narri. Hänet voi heittää laatikkoon, kun leikit on leikitty. Sulloa pimeään kaappiin ja unohtaa. Löytää vuosien päästä ja sanoa, sinua ei enää tarvita. Siirtää seuraaviin käsiin, jotka eivät välitä aiemmista kolhuistasi.
Kanssasi oli helppoa. Uskalsin olla. Hengitin ilman, että sitä tarvitsi ajatella. Silitit hiuksiani, ne menivät sotkuun. Minä vain nauroin. En suuttunut, tahdoin, että hyväilet lisää. Sekoitat pääni. Anna minun unohtaa kaikki, mikä on ennen sekoittanut ja sotkenut elämäni. Koske jokaiseen hiussuortuvaan ja suorista mutkat elämästäni. Pyydänkö liikaa? En ole sanonut vielä kaikkea.
Oikeasti vain ajattelen. Taaskin kaikki ainoastaan sisälläni. Kyyneleet ovat ainoat, jotka tulevat ulos. Minun on vaikea olla ja sinun niin helppo lähteä. Siltä se tuntuu...Vain kosketus poskeeni ja sitten jo menet. Mene mene mene, äläkä käänny, koska itken.
Olen jo tarpeeksi nöyryyttänyt itseäni edessäsi. Vain lapsella on oikeus toivoa mahdottomia. Kantaa mukanaan unelmia, joihin tuuli tarttuu. Eikä se heitä niitä maahan. Paisko niin, että kaikki särkyy ja satuta niin, ettei puhaltaminen auta. Olen siinä pisteessä, että unelmointi on pelottavaa. Silti tarvitsen sitä, koska mitä kivaa elämässä muuten on. Jos sinä et anna minulle toivoa, on minun etsittävä sitä muualta. Vielä uskon, etten ole toivoton tapaus. Vielä uskon, että löydän jonkun. Haaksirikkouduin, sydämeni hukkui, mutta ruumiini vielä vaeltaa täällä. Ei enää täynnä toivoa, mutta vielä sitä virtaa veressäni. Näen edessäni tulevaisuuden. Itken vieläkin, mutta enää et sitä näe, vaikka kääntyisit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti