keskiviikko 5. marraskuuta 2014

I wished I could be as beautiful as you but I forgot I am special too

Olet itsellesi armoton, koska ajattelet olevasi muille arvoton. Et kiinnosta ketään, kukaan ei välitä mielipiteistäsi. Kukaan ei välitä sinusta. Kun olet poissa, sitä ei huomata. Kun tulet takaisin, sinua ei huomata. Katseesi ei kohtaa ketään. Joskus silmäsi yrittävät tavoittaa jonkun, mutta usein et itsekään välitä olla läsnä. Katsot maahan. Näet itsesi tallattuna, maahan poljettuna. Ehkä itket, ehkä et pysty edes siihen. Jäätynyt mieli ei sula, sen on vallannut ikirouta. Sinusta voidaan veistää palasia päästäkseen sisimpääsi, mutta et olisi koskaan enää ehjä. Eikä kukaan oikeastaan halua käyttää aikaa sinuun. Haluatko sulaa vedeksi, näkymättömäksi? Imeytyä maaperään ja tulla olemattomaksi.

Mitä, jos tulet kotiin ja kaikki sanat ovat sisälläsi? Et ole saanut sanotuksi niitä kenellekään, koska et ole uskaltanut. Epäilet itseäsi. Vaikka mielessäsi ei olisikaan mitään ihmeellistä, olet ollut vain hiljaa. Sisälläsi kiehuu. Pettymys, viha, suru, pelko, lamaannuttava yksinäisyys. Mikä on kohtalosi, jos et saa suutasi auki. Se on saatava!

Näet muut täydellisinä. Tai et täysin virheettöminä, mutta kauniina ja onnistujina. Heillä on toisensa. He puhuvat ja nauravat, koskaan mikään ei lakkaa. Heillä ei ole kiusallisia hiljaisia hetkiä. Kun ei kuulu mitään, ollaan vain. Kaikki yhdessä rykelmässä ilman, että hetkeen tarvittaisiin muuta. He silittävät toistensa hiuksia ja menevät yhdessä vessaan. Salaisuuksia. Yhteiset elämät ovat turvallisesti kietoutuneet toisiinsa. Ei tarvitse päättää mitään itse. Ei tarvitse pelätä, että valitsee väärin. Ajatukset voi aina jakaa muiden kanssa.

Mutta, kun on yksin muiden joukossa. Kun on se, joka seisoo nurkassa hiljaa tai on yrittänyt tulla lähemmäs ja istuukin muiden keskellä. Mutta käy silti vuoropuhelua vain omien ajatustensa kanssa. Oma sisäinen ääni kuiskii hiljaa. Se yrittää olla kovempi päästäkseen mielesi ulkopuolelle, mutta ei helvetti, se ei onnistu. Muut lähtevät. Olet yksin ympärilläsi ei ketään. Jäät siihen ja toivot, ettei sinun tarvitse koskaan mennä muualle. Toivot, että joku tulisi luoksesi ja sanoisi, että olet yhtä hyvä ja kaunis kuin muutkin. Ja, jos vielä voisit uskoa sen.

Olen itse alannut uskoa siihen vasta viime aikoina. Kaikki me olemme erityisiä. Olemme ainutlaatuisia yksilöitä, joita kukaan muu ei voi koskaan korvata. Jokaisella on oikeus uskoa omaan erityislaatuisuuteensa. Usko siihen saattaa horjua tai rakentua hataralta pohjalta, mutta se on totta. Toista Sinua ei ole eikä tule. En sano, että olet täydellinen juuri sellaisena kuin olet, koska kukaan ei ole täydellinen. Olemme täynnä virheitä ja teemme joskus huonoja valintoja. Täydellinen ihminen ei tekisi niin. Mutta se ei tee Sinusta arvotonta. Älä koskaan anna kenenkään uskotella niin. Enää en epäile, ettenkö myös minä olisi arvokas. I wished I could be as beautiful as you but I forgot I am special too. On turhaa yrittää olla joku toinen, koska samalla maailmakin menettäisi paljon.






6 kommenttia:

  1. Voi miten haikea mieli tuli tästä. Kaunis mutta surullinen teksti, herätti kyllä todella paljon ajatuksia.

    Se on aivan totta ettei kukaan ole täydellinen. Muut näkee helposti "täydellisempinä" kuin mitä itse on, vaikka eihän se ole totuus ollenkaan.

    Sä olet Nora kaunis ja huikea! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kati ihanasta kommentistasi <3 Virheet tekevät meistä todellisia. Ihminen, joka onnistuu aina ja on aina oikeassa, on pelottava. Pääasia on, että niitä onnistumisia ja täydellisyyden illuusioita olisi enemmän kuin synkkiä epäonnistumisia.

      Poista
  2. Komppaan Katia täysin! Todella kaunis ja ihana, ajatuksia herättävä teksti ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos Siiri!! <3 On aina mahtavaa kuulla, että teksti herättää ajatuksia. Silloin olen tehnyt jotain oikein.

      Poista
  3. Voi Nora, koskettava, ajatuksia herättävä ja viisas teksti! Olet lahjakas ja kaunis, sitä olet! <3

    Itsekin olen vasta viime vuosina alkanut todella päästä ulos kuorestani, mikä minulla joskus oli (ehkä harmikseni yhä toisinaan) ja kaikista niistä epäilyistä ja loputtomasta itsensä kriittisestä arvioinnista. On ollut todella helpottavaa ja avartavaa alkaa kasvaa siihen suuntaan, että olen hyvä ja riittävä omana itsenäni, tälläisenä. Hyväksyntää, sitä maailmaan tarvittaisiin yhäkin paljon enemmän.

    Vielä kerran, hieno teksti, olet taitava! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos kiitos Meri <3 Olet todellakin ihana ihminen ja olen kiitollinen, että olen saanut tutustua sinuun! Ole vain rohkeasti oma itsesi, koska kaikki haluavat nähdä todellisen Merin ja sitä he eivät tule katumaan <3

      Poista