Mitä, jos kaikki onkin ihan hyvin

Tämä päivä on ollut jotenkin hermoja raastava. Olen tuntenut itseni levottomaksi. Levottomuuteen sekoittuu innostusta kaikista tulevista tapahtumista, mitä on lähiaikoina luvassa, mainittakoon Halloween-juhlat viikonloppuna ihanien ystävien seurassa. Ystävien, joita en ole nähnyt pitkään aikaan, kun asun nykyään niin kaukana heistä. Näitä juhlia on suunniteltu ja odotettu, joten olen jo nyt ihan varma, että niistä tulee menestys ja traumatisoidun kaikista kauhutarinoista, jotka sen illan aikana tulen kuulemaan ;) Ja ensi viikolla yliopistolla on vaikka mitä kivoja juttuja tulossa! Hauskuutta ja odotettavaa siis riittää!

Mutta tänään mulla ei ole ollut kauhean hyvä fiilis. Kun astuin aamulla ulos sateeseen, sade pyyhki pois hyväntuulisuuttani. Olen ollut ärtynyt. Kotimatkalla bussissa viereeni istui nainen, joka yski koko ajan ja istui ihan mussa kiinni, ja tulin siitä melkein vihaiseksi. Haluatko tartuttaa mutkin? Kun kävelin kadulla reippaasti ehtiäkseni bussiin, näyteikkunoita katselemaan jäänyt nainen päätti liikahtaa juuri silloin, kun olin hänen kohdallaan ja lähti kävelemään edessäni hemmetin hitaasti. Bye bye bussi. Ja jouduin pysähtymään joka liikennevaloihin. Ei auttanut, vaikka olisin kävellyt kuinka reippaasti, sillä menetin ne minuutit liikennevaloissa seisomiseen. Pieniä vastoinkäymisiä, mutta joskus nekin tuntuvat sietämättömiltä.

Nettiä selatessa törmään jatkuvasti hirveisiin, surullisiin ja rankkoihin asioihin. Koko ajan tapahtuu niin pahoja asioita. Maailma on täynnä pelkoa, synkkyyttä, kipua ja tuskaa. Ihmiset ovat ahdistuneita ja stressaantuneita. Tikittäviä aikapommeja. Aina välillä joku räjähtää ja silloin kauheat teot toteutuvat. Itsemurhat, avioerot, hyväksikäytöt. Jotkut syövät itsensä hengiltä ja toiset kuolevat, koska eivät syö. Jotkut satuttavat ruumistaan, viiltelevät, merkitsevät muistiin kaiken tuskan. Ja jotkut hukuttautuvat alkoholiin tai etsivät muita keinoja päästä hetkeksi pois tästä todellisuudesta. Ihmiset ovat epätoivoisia. Se on karua ja tekee elämänhalusta niin kovin haurasta.

Kun tulin kotiin, myönsin itselleni, että tänään on ollut huono päivä. Laitoin musiikin soimaan. Mutta en tosta noin vaan, sillä on olemassa biisejä, jotka sopivat tiettyihin tilanteisiin ja tunnetiloihin. Kuuntelin Madonnan versiota Imagine-biisistä ja tällä kertaa sanat todella puhuttelivat. Toivon niin paljon, että maailmassa olisi enemmän hyvyyttä, enemmän rakkautta ja välittämistä. Joskus tuntuu, että kaikki ovat loppujen lopuksi niin yksin, vaikka ei tarvitsisi. Kun olet pohjalla ja hajalla, ihan rikkinäinen pieni ihminen, niin onhan sulla joku, johon nojata. Ja, kun olet taivaissa, pursuat onnea ja iloa, onhan sulla joku, jolle jakaa se kaikki ilman, että hän pitää sua itsekkäänä paskana. Välillä tuntuu nimittäin siltä, ettei saa olla liian onnellinen.

Elämä on tasapainoilua kaiken hyvän ja pahan välillä. Uskon, että keskitie on olemassa. "You may say, I´m a dreamer, but I´m not the only one. I hope some day you´ll join us, and the world will live as one", kuten John Lennon Imagine-biisissään esittää. On ihan luvallista olla joskus surullinen ja ärtynyt kaikista pienistäkin asioista, mutta joskus, kun viha tuntuu turhalta, voisi yrittää miettiä, että mitä jos kaikki onkin ihan hyvin. Ja saisi taas yhden hyvän päivän vastustamaan niitä synkkiä.