Olen antanut kaikkeni

Tänään oli Johdatus kirjallisuudentutkimukseen -tentti. Pahin pelkoni oli, etten herää aamulla herätyskelloni soidessa ja tentti menee mun osalta ohi. Mulla on ollut aika vapaa aikataulu tässä muutamien päivien ajan, joten olen elänyt kuin taiteilija eli valvonut yöt. Päiviä tosin en ole nukkunut....ehkä siksi näytän kuolleelta...ulkoisesti. Sillä sisäisesti olen taas elossa ja elinvoimainen! Syy elinvoimaisuuteni on se, että ehdin tenttiin ajoissa, heräsin jopa niin, että ehdin tehdä aamupuuhat rauhassa ja kertailla kokeeseen. Ja tentistä jäi todella hyvä fiilis! Sen jälkeen oli niin kaikkensa antanut olo ja se tuntuu tosi hyvältä. Juuri tätä tunnetta tarvitsen, kun viime viikolla yksi toinen tentti meni ihan penkin alle ja aloin jo vaipua epätoivoon. Eivätkö aivosoluni pysty enää vastaanottamaan tietoa? Surkastuivatko ne välivuoden aikana? Nyt nämä molemmat oletukset/pelot ovat kumoutuneet. Kunnes toisin todistetaan....ja tämä tapahtuu mahdollisesti silloin, kun tenttitulokset tulevat.

Loppuviikon aion viettää syyslomaa, vaikka tekemistä tulee riittämään. Mutta se on oikestaan hyvä juttu, koska mua odottaa kivoja asioita, vaikka ne onkin pakko hoitaa. Huomenna on yliopistolla pari juttua mm. HOPS-keskustelu ja odotan sen tuovan rauhaa sydämeeni. Hops=henkilökohtainen opintosuunnitelma, joka jokaisella yliopisto-opiskelijalla tulee olla ja sitä pitää itse suunnitella ja siksi se on niin pelottavaa. Mutta onneksi siihen saa apua ja neuvoja. Kirjastossa aion käydä lainaamassa kasan kirjoja, jotka mun on luettava seuraavan puolentoista kuukauden aikana, onneksi siihen sisältyy paljon kaunokirjallisuutta! Ja sit aion mennä Vinokinoon katsomaan yhden elokuvan, jonne voitin lipun. Ihan mahtavaa, koska en ikinä voita mitään! Kirjoitan Vinokinosta viikon lopulla oman postauksen, vaikuttaa todella upealta tapahtumalta. Ja syyslomani aikana aion myös suunnitella joulujuttuja. Luit oikein. Joulujuttuja. Rakastan joulua yli kaiken ja lupasin tänään itselleni, että saan laittaa ensimmäisiä joulukoristeita kotiini jo marraskuun alussa, koska vietän kuitenkin varsinaisen joulunajan perheeni luona, joten haluan ehtiä nauttia asuntoni joulufiiliksestä myös.

Ostin tänään isoja punaisia omenoita, vaikka ne ovat luultavasti täynnä myrkkyjä, koska onhan se luonnotonta, että omenat ovat kahvinkeittimen kokoisia. Kuvassa ne eivät näytä niin isoilta, mutta vakuutan, että luonnossa ne ovat! Sydäntäni vähän särkee ostaa syksyllä kaupasta omenoita, koska kotona asuessa meillä oli pihan omppupuut täynnä näitä meheviä herkkuja....Keitin tänään myös riisipuuroa karjalanpiirakoita varten ja se paloi pohjaan, kun olin liian keskittynyt facebookkiin. Nyt on kattilan kuuraus edessä, jos mielin sillä vielä ruokaa tehdä. Omenat+riisipuuro kuulostaa joululta, joten ehkä alitajunnassani soivat jo joululaulut :D Oli miten oli, aion nauttia pienestä hengähdystauosta ja päästän aivoni vapaalle, koska ne ovat antaneet tänään kaikkensa.

Ihanaa loppusyksyä!!