Hullu ja tyhmä

Aamulla mua harmitti ihan älyttömästi, kun piti lähteä yliopistolle puheviestinnän harjoituskurssille, enkä voinut alkaa lukea mediatutkimuksen tenttiin heti aamusta. Mun piti eilen ja pitää tänään ja viikonloppuna lukea 50 sivua, jotta ehdin lukea koko kirjan. Ja kun kyse on englanninkielisestä opuksesta, mulla menee noin 10 sivua tunnissa. Ja tämä ei ole edes vitsi. Siihen on kyllä laskettu myös muistiinpanoihin menevä aika joka sivulta. Luin eilen lähes koko päivän ja illalla olo oli suoraansanottuna turhautunut, kun tuntui, ettei lukeminen yhtään helpotu sivujen edetessä, kuten olin toivonut, vaan aivot kävivät yhä haluttomimmiksi yhteistyöhön. Teki oikeasti välillä mieli kirjoittaa kirosanoja muistiinpanojen väliin. Suurinta turhautumista tässä aiheuttaa siis huono englanninkielen taitoni ja se, että koe lähestyy uhkaavasti. Kun lukiossa piti suomentaa englannintunnille yksi kappale, se tuntui ylitsepääsemättömältä ja työläältä. En aina edes tehnyt sitä ja tässä on tulos. Mikä on siis tarinan opetus? Opiskele ahkerasti kieliä, vaikka et sillä hetkellä tajuaisi, mihin niitä tarvitset! Nyt kokonaisen 300-sivuisen kirjan rinnalla yksi vaivainen kappale, about kolme sivua siis, tuntuu naurettavan helpolta.

Kun puheviestintä päättyi klo 11.30 ajattelin suuntaavani suoraan kotiin, kunhan olin palauttanut yhden lainassa olleen avaimen. Menin kuitenkin Hansa-korttelissa sijaitsevan Punnitse ja Säästä -liikkeen kautta ostamaan herkkuja illaksi ja kuinkas sattuikaan, Hansassa on Hullut päivät meneillään. Kaikkia ihania ale-tuotteita kauppakeskus täynnä, joten pakkohan mun oli jäädä sinne kiertelemään, mitä kivaa voisin löytää. Tuli vähän joulufiilis, kun siellä oli ihmisruuhkaa ja joulusuklaita oli tullut myyntiin. Aikani kiertelin, kunnes kello oli sen verran, että mun olis pitänyt olla lukenut jo 20 sivua mediatutkimusta. Ei auttanut muu kuin astella bussiin ja suunnata kotiin.

Ja, mitä olen tehnyt kotona? Syönyt suklaapähkinöitä, ollut facessa ja unelmoinut. Enkö koskaan opi virheistä? Tämä ei todellakaan ole ensimmäinen kerta, kun kokeen kanssa tulee paniikki ja kaikki jää viimeiseen minuuttiin. Ja jotenkin musta tuntuu, ettei tämä ole viimeinenkään kerta. Mutta ei huolta, en aio jättää yliopistoa kesken, vaikka tämä valituksen määrä ehkä sitä enteileekin. Kestää hetken, ennen kuin saavutan oikean opiskelumoodin välivuoden jälkeen ja suostun olemaan vähemmän mukavuudenhaluinen. Rakastan istua luennoilla ja siellä oikeasti kuuntelen ja yritän oppia, en nukkua, mutta lukiessa ylhäisessä yksinäisyydessä omassa keittiössä vain pakastimen huristessa vieressä tulee välillä kyseenalaistaneeksi opiskelun mielekkyyden. Mutta olen tehnyt lupauksen itselleni: ensi jaksosta lähtien lupaan jokaisen luennon jälkeen lukea sillä kerralla kirjoitetut muistiinpanot ja kerrata asioita mielessäni. Harjoitan aktiivisempaa ajattelua. Ehkä aivoni vain yksinkertaisesti ovat horroksessa välivuoden jälkeen, vaikka sinä aikana opiskelinkin luovaa kirjoittamista ja personal traineriksi. Mutta ne on ihan eri juttuja ;)

Vain hullu menee Hulluille päiville, kun olisi tärkeämpääkin tekemistä ja tyhmä ei sitten tee, mitä pitäisi, kun tekemisen aika olisi. Kuitenkin sen verran olen päättänyt ryhdistäytyä, että jätän BB:n suosiolla tänään väliin, mutta mun on ehkä pakko katsoa Vain elämää, kun on Jenni Vartiaisen päivä. En tiedä, kuka pakottaa, mutta tuntuisi väärältä olla silloin muualla kuin tv:n ääressä ;) Kun mua aamulla harmitti, että menee kaksi ja puoli tuntia lukuaikaa hukkaan puheviestinnän kurssin takia, en aavistanut, että laiskuuteni takia hukkaan myös potentiaaliset viisi tuntia. Mutta periaatteessa, jos nyt aloitan, saan vielä kiinni aikataulusta. Ainakin nyt olen tiskannut, järjestänyt korut, kastellut kukkaset, suunnitellut ensi viikon aikataulua ja kirjoittanut pari runoa, enkä keksi enää muuta puuhaa...