Ehkä vinosta näkökulmasta, mutta ei vinoutuneesta

Vinokino, elokuvafestivaali, jossa näytetään seksuaali-ja sukupuolivähemmistöjen tarinoita, rantautui Turkuun tänä viikonloppuna. Tapahtuman ajatus on todella hieno, sillä se antaa äänen seksuaali-ja sukupuolivähemmistöille ja mahdollisuuden nähdä niin fiktiivisiä kuin todellisiakin kertomuksia heidän kokemuksistaan. Sukupuoli ei ole kaikille itsestäänselvyys. Me synnymme fyysisesti mieheksi tai naiseksi, mutta asia ei ole niin mustavalkoinen. Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus ja älyttömän monimutkainen järjestelmä. Jotkut ihmiset joutuvat kulkemaan pitkän matkan ennen kuin he löytävät itsensä, oman sukupuolensa ja/tai seksuaalisen suuntautumisensa. Ja, kun he ovat sen löytäneet, pitäisi uskaltaa myös olla oma itsensä, vaikka ympäristö sotisi sitä vastaan. Se vaatii rohkeutta!

Olin katsomassa lauantaina 25.10 My Prairie Home dokumentti-musikaalin, jossa artisti Rae Spoon kertoo oman tarinansa sukupuoli-identiteettinsä löytämisestä ja, kuinka hän päätyi käyttämään itsestään sukupuolineutraalia they-pronominia. Lapsuudessaan hänen elämäänsä vaikeuttivat uskonnollisuus sekä ongelmaiset perhesuhteet, etenkin isäänsä. Dokumentissa vaihtelivat haastattelu-ja lauluosuudet ja se toimi mielettömän hyvin. Spoonin kappaleet kertovat hänen elämästään, joten ne veivät tarinaa eteenpäin. Koin kylmiä väreitä muutamaankin otteeseen, koska etenkin lauluosuudet olivat sykähdyttäviä.

Rae Spoon sanoi dokumentin alussa, että hänen mielestään sukupuolijärjestelmä on typerä, koska jos et kuulu siihen, et ole olemassa. Minusta ihmiset, joiden mielestä muut kuin heteroseksuaalit eivät kuulu sukupuolijärjestelmään, ovat typeriä. Missä ovat ymmärrys ja inhimillinen ajattelu? Kaikki ovat tasavertaisia ihmisiä. Siitä pitäisi lähteä. Millä perusteella toisesta ihmisestä tehdään vähemmän hyväksyttävämpi? Mitä se on pois keneltäkään, jos mies tykkää miehestä, nainen naisesta? Tai, jos joku sanoo rakastuvansa ihmiseen, ei sukupuoleen? On surullista ajatella, kuinka moni elää "pimeän salaisuuden" kanssa, vaikka oikeasti kyse on inhimillisestä ja yhtä oikeasta tavasta elää ja olla. Seksuaali-ja sukupuolivähemmistöjä tarkastellaan ehkä vinosta näkökulmasta, mutta vinoutuneesta ei pitäisi.

Aikojen kuluessa erilaisia seksuaalisia suuntauksia kohtaan ollaan tultu sallivammaksi, mutta täydellinen tasa-arvo näyttää olevan vielä kaukana tulevaisuudessa. Toivon, että jokainen uusi sukupolvi kasvaa yhä hyväksyvämpään ilmapiiriin ja vanhemmat sukupolvet opettelevat hyväksyvämpää suhtautumista seksuaalivähemmistöjä kohtaan. Ja niin paljon toivon rohkeutta kaikille olla oma itsensä ja ilmaista omaa sukupuoltaan ja seksuaalisuuttaan ilman tuomituksi tulemisen pelkoa! Ihmiset pelkäävät erilaisuutta, koska heistä voi tuntua, etteivät he ymmärrä toisenlaisia ihmisiä. Mutta ymmärrys syntyy vasta, kun uskaltaa yrittää ottaa asioista selvää ja voi vaatia sen, että joutuu myöntämään olleensa väärässä.

Ollaan avarakatseisia ja suvaitsevaisia. Kaikki ihmiset ovat erilaisia ja seksuaalisuus sekä sukupuoli ovat vain pienet palaset kokonaisesta ihmisestä. Älä tuomitse itseäsi tai muita. Sillä tavoin pääsee jo pitkälle.

Rauhaa ja rakkautta

Nora