I.S.M.O

Olisikohan ollut kolmas infopäivä yliopistolla ennen opintojen varsinaista alkamista, kun opintopsykologimme käytti esityksessään I.S.M.O:a. Ihan Sama Mulle Oikeesti. Joku opiskelija oli sen joskus keksinyt. Ajattelin, että kerron asioista, jotka ovat mulle ihan sama. Mutta. Mieleeni ei tullut yhtäkään asiaa, joka olisi minulle yhdentekevä. Toivon, että voisin sanoa, että on ihan sama, mitä muut minusta ajattelevat. Mutta ei se ole. Kyllä minä mietin, mitä tietyt ihmiset minusta ajattelevat ja minkälaisen kuvan itsestäni annan. Eikä se varmasti ole täysin huono juttu. Mutta joskus se on suoraan sanottuna helvetin ärsyttävää ja tunnen, että olen kaukana itsestäni. Että annan muiden määritellä minut, ja jos kuvani ei tunnu hyvältä, minä vain kärsin uskaltamatta olla se kuka olen. Kuka olen? Se on arvoitus vielä itsellenikin. Kun mietin, millainen ihminen olin vuosi sitten....olen nyt erilainen. Tarvitseeko osata sanoa, millainen on ihmisenä?

Meissä on monia eri puolia ja eri tilanteet ja ihmiset tuovat meistä esiin eri asioita. Inhoan sitä, että ihmisestä tehdään joko hiljainen tai puhelias. Introvertti tai ekstrovertti. Itsevarma tai epävarma. Minussa on kaikkia noita piirteitä, mutta ne vaihtelevat eri tilanteissa eri ihmisten läsnäollessa ja paljon riippuu myös sisäisestä tunteestani, millaiseksi koen itseni. Ihminen muuttuu elämänsä aikana, joskus tai oikeastaan aika usein esimerkiksi nuorena hiljaisesta ihmisestä tulee aikuisena puhelias ja ne, jotka ovat vetäneet omaa showtaan yläasteella tai vaikka lukiossakin, rauhoittuvat. Ehkä etenkin nuorena äänekkyys liitetään sisäiseen epävarmuuteen ja ujous sisäiseen vahvuuteen. Mutta en yleistä.

Kysymys siitä, millainen ihminen olet, on minusta turha. Tai tuntuu, ettei kukaan voi vastata siihen rehellisesti. Ehkä kuvailet itseäsi eri ihmisille eri adjektiivein ja kyllähän me haluamme luoda itsestämme parhaan mahdollisen kuvan. Tuskin kukaan kertoisi, että on ihminen, joka valehtelee paljon, vaikka se juuri kuvaisi häntä parhaiten. Tai sanoisi, että puhuu älyttömästi paskaa muiden selän takana. Kuka kaipaa juoruilijaa elämäänsä? Mieluummin tutustuisin valehtelijaan, vaikka toisaalta, eivät he niin hirveästi toisistaan eroa: kumpaankaan ei voi luottaa.

En itse todellakaan ole mikään puhdas pulmunen, minussa on yhtä paljon pahaa kuin hyvääkin. En nykyään määrittele itseäni kauhean mielelläni juuri yllämainittujen syiden vuoksi. En halua tietoisesti rakentaa itsestäni ihmistä, jollainen minun pitäisi olla. Liiallinen määrittely tuhoaa normaalin itsensä arvioinnin. Itsestään tulee liian tietoiseksi. Ja jos jumittaa ajatuksessa, että on esimerkiksi ujo ihminen, ei ehkä pysty muuttumaan rohkeammaksi. Ihmiset näkevät sinut sellaisena kuin olet sillä hetkellä siinä tilanteessa. Tarvitseeko heidän nähdä muuta?

Jos elämässä on monia asioita, jotka ovat merkityksettömiä, niin kannattaa miettiä kenen elämää oikein elää. Jos se ei ole sinunnäköistäsi I.S.M.O-listaasi tulee mittava määrä asioita. Neuvon sinua heittämään roskikseen sen listan, älä elämääsi. Mieti, mitä tahdot ja merkityksellistä lyhyt elämäsi. Vaikka se kestäisi satakin vuotta, aika loppuu aina kesken. Sure sitä vasta sitten, älä nyt, kun niin paljon on edessäsi, jos vain tajuat sen.