Pitääkö meidän sanoa toisillemme itsestäänselvyyksiä?

Joskus on todella vaikea tietää, mitä sanoa toiselle. Pelkää sanovansa jotain sellaista, mikä ärsyttää toista, vaikka yhtään ei tarkoittaisi niin. Esimerkiksi lohduttaessa sanoo helposti, että älä murehdi, kyllä se siitä. Älä itke, älä huolehdi niin paljon, älä ajattele liikaa, älä, älä, älä.

Mutta niin sanotaan rakkaudesta. Ne ovat helliä pyyntöjä olla armollisempi itselle. Ja usein me ajattelemme liikaa, murehdimme ihan turhista asioista ja itkemme silmämme punaisiksi mitättömistä syistä. Pienet, pehmeät kiellot rakkailtamme on tarkoittettu mielenrauhamme palauttamiseksi. Niitä kannattaa kuunnella.

Entäs sitten itsestäänselvyydet, joilla tarkoitan sitä, kun sanomme toisillemme asioita, jotka uskomme heidän itsekin tietävän. Ainakin järjen tasolla. Kun sanomme, että heidän täytyy huolehtia itsestään paremmin kiireen keskellä, lopettaa ennen kuin he uupuvat, kuunnella itseään, toteuttaa itseään jne. Kun rohkaisemme heitä sellaiseen, minkä pitäisi olla itsestäänselvää. Mutta totuus taitaa olla se, että meidän pitää saada kuulla muilta sellaista, mikä ehkä jää vain järjen tasolle oman päämme sisällä. Oman elämänsä kulkua ja etenemistä johonkin suuntaan ei aina tiedosta. Omalla kohdalla ei pysty näkemään asioita, jotka toisten kohdalla saavat hälytyskellot soimaan. Ulkopuolelta on usein helpompi havahtua huomaamaan, kun joku on menossa väärään suuntaan.

Olen aika myötätuntoinen ystävä ja lohdutan helposti päänsilittely-tavalla. Vältän lohdutuksissani älä-sanaa, yritän aina auttaa jotenkin enemmän. Ei minusta ole huono asia, jos joku itkee tai tuo muuten tunteensa vahvasti esille. Niin saa tehdä. Auttaminen on minulle, ja uskon, että monelle muullekin vähän ristiriitaista: se tuo mukanaan hirvittävän avuttomuuden tunteen, jos ei osaakaan auttaa ja tukea tarpeeksi tai oikealla tavalla.  Mutta ehkä vaadimme joskus liikaa itseltämme auttajina, vaikka avuntarvitsijoille apumme olisi tarpeeksi sellaisena kuin me sitä tarjoamme.

Minulle on sanottu itsestäänselvyyksiä ja minä olen niitä ystävilleni sanonut. Siksi koska niitä vain on välillä kuultava muilta. Meidän on huolehdittava toisistamme.

<3:lla Nora