Ei niin pahasti, että sattuisi.

Elämässä kuulee kaikenlaista sanottavan. Jotkut niistä ovat sellaisia, jotka olisi voineet jäädä kuulematta. Niin paljon turhanpäiväistä paskaa tiputetaan niskaamme ja katsotaan, luhistummeko. Emme aina romahda julkisesti. Näytös kestää, kunnes esirippu sulkeutuu. Kunnes jäämme yksin. Kun ihmiset tuntuvat pahoilta, tahdomme jäädä yksin. Mutta juuri siihen satuttavat sanat pyrkivät. Ne tahtovat meidän uskovan, ettemme ole mitään.

Sain luovassa kirjoittamisessa kotitehtäväksi miettiä, mikä on kauneinta ja ruminta, mitä minulle on koskaan sanottu. Ajattelin tehtävän kuullessani, että mieleeni tulee heti kaikkea julmaa, mitä olen joutunut kuulemaan, mutta yllätyksekseni asia menikin päinvastoin. Oli jopa vaikeaa päättää, minkä niistä kauneimmista minulle osoitetuista sanoista valitsisin. Huomasin, että niitä olikin paljon. Monia sellaisia pienia asioita, joista olen tullut todella onnelliseksi. Ei siihen loppujen lopuksi paljon vaadita, että saa toisen hymyn korviin. Ei ainakaan minun kohdallani. Kiitos niistä kaikista kauniista sanoista ja eleistä, joita olen elämäni aikana kuullut. Etenkin heikkoina hetkinä ne valavat uskoa.

Olen elänyt nuoruuden, jossa olen saanut osakseni julmaa kohtelua. Yläasteaikaisen koulukiusaamisen vuoksi voisin kertoa moniakin sellaisia asioita, joita en olisi halunnut kuulla. Joita en olisi ansainnut kuulla. Mutta niitä sanoja pohtiessani huomaan, etteivät kiusaajat pystyneet ikinä sanomaan mitään sellaista, mikä olisi todella sattunut. Ne ihmiset olivat minulle täysin merkityksettömiä, he eivät tienneet minusta mitään. Vaikka tietynlaisia arpia kannan yhä mukanani kiusaamisesta johtuen, niin mitään niin pahaa kiusaajat eivät koskaan onnistuneet laukomaan, että minuun yhä sattuisi. Uskon myös, että kaikki ne kauniit asiat luovat tasapainoa tunteisiini ja auttavat minua taistelemaan rumuutta vastaan.

Kauniiden asioiden ääneen sanomista ei saisi ikinä vähätellä. Parhaimmillaan niillä on jopa eheyttävä vaikutus toiseen ihmiseen. Ne voivat pelastaa jonkun päivän. Ne voivat auttaa jotain saamaan itsevarmuutensa takaisin. Ne voivat osoittaa, kuinka tärkeä joku on. Nyt elämässäni on monia merkityksellisiä ihmisiä, joiden seurasta toivon saavani nauttia koko loppuelämän. Ja heille aion sanoa vielä monia kauniita asioita, koska he ansaitsevat kuulla niistä jokaisen.

Yhteiskuntamme elää tällä hetkellä vihaista aikaa. Huomiomme kiinnittyy vain epäkohtiin, jolloin hyvät asiat jäävät huomaamatta. Mutta sille voimme tehdä jotain. Voimme vaikka aloittaa siitä, että hymyilemme vastaantulijoille, jo se luo hyväksyvämpää ilmapiiriä. Sellaista, jossa on tilaa kauneudelle. Toivon, että ihmiset kuulisivat ja puhuisivat enemmän hyvää toisistaan. Ja toivon, ettei meidän tarvitsisi miettiä niin paljon sitä, kuinka vahvoja olemme. Silloin joutuu samalla punnitsemaan sitä, missä menee romahtamisen raja. Aika raskasta, vai mitä? Olisipa mukavana oleminen ja kauneudessa pysyminen helppoa.

<3:lla Nora