Kun todellisuus lyö vasten kirjallisuuden opiskelijan kasvoja

Tällä hetkellä ehkä useimmin sanomani lause kuuluu näin: Mulla on ihan hirveä kiire, kun kirjoittamista on niin paljon ja koko ajan vaan tulee lisää. Ja se on täysin totta. Olen ylityöllistetty, mutta itsepähän aikatauluni ja tekemiseni suunnittelen. Aion saada tältä lukuvuodelta yli 60 opintopistettä kasaan, koska viime vuonna en päässyt tavoitteeseen. Ja aion olla mukana ainejärjestöni toiminnassa ja elää muutakin elämää. Siinä kieltämättä on haastetta, etenkin ihmiselle, joka suorastaan vihaa järjestelmällisyyttä. Jo kaiken suunnittelu vie niin paljon aikaa.

Sen sijaan, että vaan hokisin, että mulla on kiire, niin kerron tarkemmin, miksi elämäni on aikataulutettu minuutilleen (noin niin kuin kuvitteellisesti, koska vain luennot ja kokoukset ovat kellotettuja). Minua työllistävät:

1. Luovan kirjoittamisen aineopintojen seminaari. Se kestää koko vuoden ja keväällä minulla on oltava kirjoitettuna esikoisromaanini käsikirjoitus. Luentoja on yksi viikossa, itsenäistä tekemistä tuplatripla kertaa enemmän.

2. Luovan kirjoittamisen aineopintojen draama-kurssi. Joulukuussa minulla on oltava valmiina jonkinlainen näytelmä. Sen ei tarvitse opettajan mukaan olla täydellinen, koska kolmessa kuukaudessa on ihan mahdotonta saada kasaan täysin valmis esitys. 18.12 meillä on pitkä workshop päivä Logomossa, jossa ammattinäyttelijät esittävät kohtauksia näytelmistämme. Se jos jokin motivoi!

3. Luovan kirjoittamisen aineopintojen lyriikka-kurssi. Tämä ei ole ihan niin työllistävä kuin kaksi edellistä ja lyriikka on yksi rakkauslajeistani, joten tähän panostan, vaikka olisin kuinka burnoutin partaalla. Tommi Parkko on pitänyt meille nyt muutamia luentoja ja ne ovat olleet todella mielenkiintoisia. Meillä on yksi pitkä luento viikossa ja kotitehtävinä on ollut erilaisten runojen kirjoittamista.

4. Kirjoita julkaistavaksi -kurssi, joka on myös luovan aineopintoihin kuuluva. Meillä on tässä pieni opiskelijaporukka, jonka tehtävänä on vastata kahden seuraavan Ote-verkkolehden sisällöstä. Me sekä tuotamme juttuja että keräämme niitä ja editoimme. Ensimmäinen dedis on ihan pian. Eilen (27.10) haastattelin tänä vuonna esikoisteoksensa julkaissutta Jussi Seppästä hänen novellikokoelmastaan Kymmenottelu (joka on ehdolla Helsingin kirjallisuuspalkinnon saajaksi) ja keskustelimme myös kirjailijuudesta. Haastattelu sujui erinomaisesti, vaikka en ole ikinä noin virallista tapahtumaa yksin hoitanut. Kurssi on muutenkin osoittautunut todella kiinnostavaksi.

5. Ruumis ja teoria -kurssi, joka on virtuaaliopetuksena toteutettu eri yliopistojen välillä. Se on yksi mielenkiintoisimpia kursseja, joita olen tähän asti käynyt ja vähemmän työläs kuin esimerkiksi luovan kurssit. Tämä liittyy pääaineeni, kotimaisen kirjallisuuden, opintoihin.

6. Maanantaina alkoi Kotimainen nykydraama, jonka aikana luemme yhdeksän näytelmää ja suuntaamme Helsinkiin katsomaan Olipa kerran minä -näytöksen, josta teemme neljän liuskan lopputyön. Tänään luen Draaman peruskäsitteitä ja tiivistän 60 sivun tekstin kahden liuskan referaattiin. Luojan kiitos tämä on mielenkiintoista, muuten hautautuisin viltin alle juomaan teetä ja tuijottamaan seinää.

7. Kirjoittamisen lajit ja käytännöt -kurssi on alannut vähän aikaa sitten ja siellä tutustumme kolumnin, kritiikin, esseen ja lehtiartikkelin kirjoittamiseen. Tämä menee niin, että joka toinen viikko on johdatusluento yhteen edellä mainituista lajeista ja sitten harjoitusryhmissä käsittelemme jokaisen kirjoittamia tekstejä. Tähän mennessä olemme käsitelleet kolumnin, seuraavaksi on kritiikki. Meillä on ihan huippu luennoitsijoita!

8. Tänään alkoi Median tuotanto ja vastaanotto -kurssi, joka minulta jäi viime vuonna käymättä mediatutkimuksen perusopinnoista. Vaikuttaa mielenkiintoiselta ja suhtaudun tähän vakavasti; aion oppia jotakin, mieluiten kaiken. Tästä on luvassa ryhmätyö ja lopuksi tentti.

9. Parin viikon päästä alkaa Teoriapraktikum, jossa syvennymme kotimaisen kirjallisuuden tutkimiseen. En osaa vielä oikein odottaa, että mitä on luvassa, mutta varmasti istumista, kuuntelemista, lukemista ja kirjoittamista.

10. Ennen joululomaa ajattelin rykäistä Nykykirjallisuus-kurssin myös pakettiin itsenäisesti opiskellen. Tämä tapahtuu, jos olen elossa vielä sitten, kun olen selviytynyt kaikesta yllä olevasta. Luotto on kova.

Kaikelle tälle löytyy vastapainoa yliopistoliikunnasta, ainejärjestötoiminnasta ja omista luovista hetkistä iltaisin, kun saa vain kuunnella jotain ihanaa musiikkia ja kirjoittaa runoja vailla päämäärää tai uppoutua johonkin romaaniin, jota ei tarvitse myöhemmin analysoida. Ja välillä vain olen tekemättä yhtään mitään, vaikka siihen en kyllä täysin ilman syyllisyyttä kykene. Paheitani ovat myös viihteelliset televisio-ohjelmat, joiden parissa pari tuntia vilahtaa kuin joku olisi ne tunnit poistanut vuorokaudesta. Mutta eivät kaikki paheet ihmistä pahenna, tekevät vain hieman laiskan.

Ihanaa viikon jatkoa kaikille! Paheilkaa ja ahkeroikaa!

<3:lla Nora