elämässä, kirjassa
kiitos perhe, sinä, elämäni
Rakastan sinua kirjassa
Rakastan perhettä elämässä
kiitos kirja
kiitos elämä
kirjoissa sinä
elämässä perhe
rakastan kirjoja, elämää
elämä rakastaa kirjoja
kirjoissa perheeni, sinä.
Siinä runo, jonka kirjoitin luovan kirjoittamisen draaman luennolla. Meille annettiin tehtäväksi valita neljä sanaa, jotka haluaisi säästää, jos kaikki muut sanat katoaisivat maailmasta. Kun olimme miettineet ne, saimme valita vielä kaksi lisää. Sitten opettaja pyysi meitä kirjoittamaan niistä kuudesta sanasta runo, jossa sanoja sai taivuttaa. Kirjoittaa piti niin kauan, kunnes opettaja sanoi, että riittää.
Elämä, perhe, sinä, kiitos, rakastan, kirja. Ne sanat tahtoisin jättää, jos kaikki muut otettaisiin pois. Rakastan elää, tahdon elää. Perheeni on aarteeni elämässäni. Sinä merkitsee kaikkia minulle tärkeitä ihmisiä. Kiittää pitää, samoin kertoa rakastavansa. Ja kirja...kirjat...ne pitävät mielenterveyttä yllä. Välillä on pakko päästä pois omasta elämästä.
Aluksi tuollaiset tehtävät tuntuvat mahdottomilta, mutta lopulta huomaa, että ne voivatkin viedä syvälle. Niistä saa tietoa syvimmistä mietteistä, sillä jostain alitajunnasta ne kumpuavat, koska yleensä tällaisten tehtävien tekoon ei anneta paljon aikaa. Luennolla jokainen luki oman runonsa ääneen ja siellä oli mielettömän hauskoja tapauksia. Vittu oli aika suosittu sana...
Alan jo rentoutua tällaisten tehtävien äärellä, koska ymmärrän, että niiden tarkoitus on herätellä luovuutta. Ei tarvitse saada mitään päivänvaloa kestävää aikaiseksi. Tärkeintä on heittäytyä ja heittää turha kriittisyys romukoppaan. Sillä tavoin näistä on oikeasti hyötyä.
Ehkä välillä pitäisi jättää turha kriittisyys pois elämän muiltakin osa-alueilta ja vain heittäytyä hetkeen. Ei pelätä ja analysoida niin paljon niin turhaan. Elämä, kuten kirjoittaminenkin, sujuvat omalla painollaan. Välillä on helpompaa ja välillä vaikeampaa, mutta kaikki se kuuluu olemassaoloon.
<3:lla Nora
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti