Olen ensi vuonna astumassa uusiin saappaisiin. Otan vastuuta asioista, joista minulla ei tällä hetkellä ole juuri mitään tietoa. Pintapuolisesti tiedän, mitä minulta tullaan vaatimaan, mutta muuten olen vielä vähän out. Ehkä olen aina vähän muutenkin, mutta nyt erityisesti.
Toimin nimittäin ensi vuoden ajan ainejärjestömme koulutuspoliittisena vastaavana. Se lankesi minulle hieman yllättäen, kun hallituksemme syyskokouksessa minua ehdotettiin siihen virkaan ja päätin lyhyen mietinnän jälkeen asettua ehdolle. Meitä oli kolme ehdolle asettujaa ja äänestysten jälkeen olin toinen valituista. Kopo-parini on ihana ja uskon, että meillä tulee olemaan hauskaa tässä oppimisen ohessa. Olimme viime viikolla ensimmäisessä koponeuvostossa, jossa jo hieman perehdytettiin ensi vuotta varten. Siellä oli muidenkin ainejärjestöjen entisiä ja tulevia kopoja. Siitä jäi hyvä ja innostunut fiilis, sain selkeyttä tulevaa varten.
Toinen iso oppimisen asia ensi vuonna tulee olemaan humanistisen tiedekunnan johtokunnassa varajäsenenä toimiminen. Hain sinne, koska hakuaikaa pidennettiin ja ajattelin, etten voi hävitä siinä mitään. Hieman haukoin henkeä, kun sain tietää tulleeni valituksi, sillä ei minulla ole mitään kokemusta tuollaisesta toiminnasta. Ainoastaan tämän vuoden olen toiminut ainejärjestömme hallituksessa sihteerinä, mistä jonkinnäköistä kokemusta on voinut kertyä. Tänään oli ensimmäinen perehdytyskerta, jossa sai hieman tutustua muihin hallinnon opiskelijaedustajiin ja kuulimme, mikä meitä odottaa. Keskustelin ihmisen kanssa, jonka henkilökohtaisena varajäsenenä toimin ja hänen mielestään innokkuus on tärkeää. Ja sitä minulla alkaa olla näitä tehtäviä varten nyt, kun niitä on hieman raotettu.
Nämä molemmat perehdytykset ovat olleet Ylioppilaskuntatalon Turku-salissa, jossa muistan käyneeni ihan ensimmäisinä yliopistopäivinä. Muistan, kuinka siellä kuulimme koulutuspolitiikasta ja ajattelin, että voinko lähteä kotiin. Silloin minua ei yhtään kiinnostanut nämä jutut, ne tuntuivat monimutkaisilta ja kaukaisilta. Ja kyllä etenkin toi hallintohomma tuntuu vieläkin utuiselta mielessä, mutta nyt minulla on kiinnostusta saada niihin asioihin selkoa.
Ja kaikkein parasta tässä on se, että saan tutustua uusiin ihmisiin. Nyt saan huomata, kuinka rikaskulttuurinen yliopisto todella on. Tunsin tämän lukuvuoden alussa, että tarvitsen elämääni taas jotain uutta, joten nämä jutut ehkä tuovat elämääni kaipaamaani lisäväriä. Ja uskon, että pystyn tähän. Ensi vuonna vain on osattava vieläkin paremmin huolehtia ajankäytöstä, sillä en jaksa enää valvoa näin monia öitä putkeen, mitä tämän syksyn aikana on kertynyt. Edes se, että kuolema kuittaa univelat ei nyt lohduta.
<3:lla Nora
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti