Pitääkö meidän aina olla tietoisia tunteistamme? Siitä, miksi jokin tietty asia, tapahtuma tai ihminen herättää meissä tietynlaisia tuntemuksia? Minusta se ei aina ole tarpeellista.
Elän sydäntäni kuunnellen, mutta otan järjeltä neuvoja vastaan. Niin pyydän muitakin tekemään. Se voisi tarkoittaa sitä, että on analysoitava sisimpäänsä tunteiden kautta, mutta minusta voi tuntea tietämättä, miksi juuri jokin tietty tunne on vallassa. Joskus tietoisuus niistä tulee myöhemmin. Syy sydämen itkuun selviää ajan kuluessa. Jos sen tietäisi sillä hetkellä, ehkä itkeminen tuntuisi väärältä. Mieti vaikka tilannetta, jossa itket erosta kumppaniisi, joka kohteli sinua väärin. Tuntuisi tyhmältä kaivata ihmistä, jolta ei saanut ansaitsemaansa kohtelua. Mutta luopuminen myös huonoista asioista tai ihmisistä tekee kipeää. Sekin pakottaa muutokseen, joka voi pelottaa.
Välillä saamme ulkopuolelta ehdotuksia siihen, miksi tunnemme minkäkin vuoksi niinkuin tunnemme. Ihmisillä on perustavanlaatuinen tarve selittää sisäistä maailmaansa ja siihen otetaan apua vastaan myös ulkopuolelta. Vaikka on pelottavaa tuntea voimakkaasti jotain ilman, että tietää sille selitystä, on se myös vapauttavaa.
Olen väsynyt selittämään itselleni sydämeni toimintoja. Se johtaa aina liialliseen ajatteluun, mistä ei useinkaan seuraa mitään hyvää. Kun on liian tietoinen omista tunteistaan, ei uskalla ottaa riskejä. Jos tulee satutetuksi, tunnistaa kivun heti ja sen analysoiminen vain lisää kipua. Kun voisi vain irtautua tunteistaan ja olla hetki olemassa ilman niiden tuomaa pakotetta väistää jokaista kivun lähdettä. Ajattelemisella pyritään suojelemaan virheiden tekemiseltä. Samalla se estää elämästä täydellä potentiaalilla. Liiallinen ajattelu saa minut katoamaan, koska se paljastaa kaikissa asioissa piilevät riskit.
Sydämeni itkee, kun se haluaa. Sydämeni pumppaa verta elinvoimaisesti, kun se haluaa. Annan sen elää omaa elämäänsä, koska silloin minäkin elän. En voi kahlita itseäni tuntemasta, vaikka välillä se olisi ihanaa. Mutta ehkä selittämättömyyden tarve auttaa ottamaan tunteet puhtaina vastaan ja niitä saa luvan kokea. Ei ihmisen sisäinen maailma aina ole järjestettävissä. Ei ainakaan juuri sillä hetkellä, ehkä vasta myöhemmin.
Ja kun tänään on 6.12, niin hyvää itsenäisyyspäivää Suomi!
<3:lla Nora
Nora, tää oli hyvin kaunis ja ajatuksia herättävä postaus!
VastaaPoistaElä, älä ajattele, sen kuulen usein muilta. Vaikka toisaalta ajattelukin on elämistä, joskus syvälliset pohdinnat ja hetkessä oleva vahva elämisen tunne ovat vierekkäin sopusoinnussa.
Mutta mulla on sama ongelma: välillä olen jossain joku irrallinen kun ajattelen liikaa. Toisinaan olen niin hirvittävän analyyttinen, että itsekin väsyn. Ja kuitenkin hymyilemään saavat erityisesti ne hetket myöhemmin, jolloin irroittautui ajatuksista ja oli vain.
Mutta sitä voi oppia, todella. <3 Pelot saavat ajattelemaan liikaa, mutta niille möröille voi hymyillä ymmärtävästi ja päästää irti.