Lupaukset on tehty rikottaviksi?

Vielä pari päivää tätä vuotta jäljellä. Outoa ajatella, että sitten päivämäärien perään kirjoitetaan vuosiluvuksi 2016. Hetkessä siihenkin tottuu. Mitäköhän ensi vuoteen on luvassa? Ennen sinne siirtymistä monet varmaan pohtivat kulunutta vuotta. Oliko se hyvä, menestyksekäs? Toteutuiko unelmia? Vai oliko se yksi paskimmista? Minulla on puolet ja puolet. Loppuvuosi on ollut tajuttoman ihana, koska tunnen syventäneeni ystävyyssuhteitani ja olen saanut opiskella luovan kirjoittamisen aineopintoja. Olen myös päässyt kunnon treenaamisen makuun ja oikeasti alkanut viihtyä kuntosalilla. Kuntoni on kohentunut ja huomaan sen. Vuosi sitten sain hädin tuskin seitsemän punnerrusta tehtyä, nyt menee heittämällä 15. Ja haba jatkaa kasvuaan, sillä joulun jälkeen on ehkä vähän kertynyt massaa muokattavaksi...

En oikein tiedä, mikä voisi nyt tällä hetkellä olla paremmin. Tuntuu hyvältä aloittaa uusi vuosi, olo on suhteellisen onnellinen. Suurin tavoite kevääksi minulle on se, että saan ensimmäisen romaanini kässärin sellaiseen kuosiin, että voin sen ylpeästi lopputyönäni esitellä luovassa. Nyt on parikymmentä sivua kasassa, vielä 80 ainakin pitää saada. Olen alkanut ymmärtää kirjoittamisprosessia ja löytänyt itselleni toimivaa työskentelytapaa. Suurin muutos on se, etten yritä heti saada täydellistä tekstiä aikaiseksi, vaan pääasia on, että tarinalinja etenee ja sitä sitten muokkaillen hiljalleen mielinmäärin. Nyt tuntuu hyvältä senkin suhteen.

Olen miettinyt joitakin uudenvuodenlupauksia, tai  oikeastaan sitä, kannattaako minun niitä tehdä. Niihin suhtaudutaan aina epäileväisesti ja yleensä tunnutaan ajattelevan, että uudenvuodenlupaukset on tehty rikottaviksi. Ne tehdään vain hetken hurmoksessa tai uudenvuodenhumalassa ja sitten arjessa hylätään asap. Mutta silti haluan niitä tehdä. Olen nytkin suunnitellut neljä lupausta, joista kolme paljastan:

1. Ole rohkeampi. En halua pelätä muita ihmisiä enää yhtään. En anna enää kenenkään määritellä minua, asettaa tiettyyn lokerikkoon, etenkin jos se tuntuu väärältä. Olen yhtä arvokas kuin muutkin ja nyt minun on aika uskoa ja sisäistää se. Ei enää liiallista nöyristelyä, ei mielistelyä, vaan tervettä itsearvostusta joka hetki.

2. Keskity kirjoittamiseen enemmän. Olen nyt alkanut ymmärtää, kuinka suuri rakkaus ja intohimo kirjoittaminen minulle on. Asetan sen vieläkin tavoitteellisemmaksi, enkä anna sen jäädä muiden tekemisten jalkoihin. Haluan nähdä lisää kehitystä.

3. Kasvata habaa. Olen ollut todella innoissani hauikseni kasvamisesta ja reisilihasteni lihaksikkuudesta :D Muotoja on alannut näkyä ja olen alkanut haaveilla lihaksikkaammasta kropasta. Kuntosalilla olen kokenut flow-fiiliksiä, kun on tuntunut niin perkuleen hyvältä se lihaksissa tuntuva polte. Aion treenata säännöllisesti, mutta ilman, että liikunnasta tulee minulle uskonto. Mahdutan sen muun elämäni rytmiin. Ensi vuoden lopulla haluan pystyä tekemään 50 (naisten)punnerrusta putkeen!

Neljännen lupauksen jätän henkilökohtaisuuden vuoksi omaan tietooni. Minusta on tärkeää tehdä lupauksia, joilla todella on merkitystä. En halua luvata mitään yhdentekeviä juttuja, koska se olisi yhtä turhaa kuin vesiväreillä maalaaminen sateessa. Uudenvuodenlupauksiin voi tietenkin suhtautua valitsemallaan vakavuudella, itse olen päättänyt ottaa tekemäni lupaukset tosissaan, koska haluan niin. Lupaukseni ovat samalla tavoitteeni ensi vuodelle. Toivon ihan jumalattomasti, että siitä tulee yksi elämäni parhaimmista vuosista, edellytykset ainakin on!

Minkälaisia lupauksia te muut aiotte tehdä, vai miten ylipäätään suhtaudutte niiden tekemiseen? Toivottavasti vuodesta 2016 tulee upea ja menestyksekäs kaikille!

-Nora