Tunnelmia joululomalta

Joulu alkaa olla takanapäin ja ehkä ensimmäistä kertaa ikinä se ei minua haittaa. Olo ei ole haikea, vaan odotan jo ajan eteenpäin kulumista, uuden vuoden alkamista. Tähän asti loma on ollut rentouttava. Tunnen, kuinka koko syksyn hermojani kiristänyt ja öitä valvottanut stressi on haihtumassa ja sydämenlyönnit tasaantuneet. Olen valmis uuteen lukukauteen yliopistossa.

Olen lomalla nukkunut pitkään, tänään tein poikkeuksen herättyäni ennen kahdeksaa ilmoittautuakseni pakolliselle ruotsinkurssille, joka alkaa tammikuussa. Siihen en kyllä ole vielä valmis...toisaalta, en ole koskaan. Mutta opiskelutoverini, jotka ovat sen kurssin käyneet ovat jääneet jopa ikävöimään ruotsintunteja ja kehuneet opettajaa niin paljon, että ehkä minäkin siitä selviän. Paino sanalla "ehkä". Olen myös ilmoittautunut pakolliselle englanninkurssille, jonne toivon mahtuvani, vaikka ne ovat suunnattu ensisijaisesti ensimmäisen vuoden opiskelijoille. Itsensä haastamista siis luvassa as always. Suurin haaste tietysti se, että joudun ehkä 3. periodissa heräämään kolmena aamuna puoli yhdeksäksi luennolle. Voin jo kuvitella niiden itsetuhoisten ajatusten määrää.

Mutta koska vielä on lomaa yllin kyllin jäljellä, en tahdo masentaa itseäni ajattelemalla tulevia aamuherätyksiä. Pahintahan niissä on se, että joudun tinkimään myöhäisistä luovista hetkistäni, jos tahdon pitää silmäpussit kurissa. Mutta se siitä. Sain erään ihanan ja koskettavan joululahjan, joka tulee kotiini aitiopaikalle muistuttamaan minua siitä, että elämässä pääsee eteenpäin vain yrittämällä. Sain äidiltäni runon, joka kertoo elämästäni syntymästä tähän päivään.

Olen siitä todella otettu ja onnellinen. Paras joululahja ikinä <3 Sain myös eräältä ystävältäni kauniin kirjeen vähän ennen joulua, jonka vuoksi vuodatin Niagaran putoukset pienen kotini keittiön pöydän ääressä. Ja kaksi muuta ystävääni kirjoittivat minulle ihanasti ja koskettavasti joulukortteihin. Kiitos niistä kaikista <3 Kirje on sydämestä synnytetty lahja, arvokkainta mitä toiselle voi antaa. Ympärilläni olevien rakkaiden ihmisten vuoksi olen alkanut tuntea itseni hyväksytyksi ja arvokkaaksi. Hauraus ja haavoittuvuus siirtyvät yhä syvemmälle sydämeeni ja olen varma, että jonain päivänä olen vahvempi kuin ikinä uskoinkaan. Tämä vuosi on ollut siitä uskomaton, että olen saanut korvaamattoman upeita ja rakkaita ystäviä elämääni ja kulkenut lähemmäs unelmaani. Tunnen suurta kiitollisuutta.

Nyt ovat alkaneet alennusmyynnit, kunnon hulabaloot jouluisen rauhoittumisen jälkeen. Äitini ja siskoni suunnittelevat menevänsä huomenna ostoksille, katson jos jaksan raahautua mukaan. Jotenkin nyt on se fiilis, että tahdon vain istua koneen ääressä kirjoittamassa romaaniani tai sohvalla lukemassa loppuun Anja Snellmanin Safari clubin. Romaanini käsikirjoitus koki pienen mullistuksen, kun pystyin tekemään tarvittavan eli I killed my darlings. Tunsin, että joku tekstissäni oli vikana, se ei innostanut minua. Niinpä tavallaan aloitin alusta ja nyt olen paljon tyytyväisempi. Ihan kihelmöi, kun ajattelen sen työstämistä. Nyt istun hiljaisessa keittiössä muiden vielä nukkuessa, ehkäpä tartun toimeen heti aamusta.

Rentouttavia lomapäiviä niille, joilla loma jatkuu ja helppoja työpäiviä niille, jotka jo arkeen palaavat!

-Nora