Kesäkuulumisia

Kesäkuu alkaa olla jo puolessa välissä. Aika menee niin hurjan nopeasti, ettei ehdi aurinkoa sanomaan, kun aamu on jo kääntynyt iltaan. Mutta pidän tästä ajan nopeasta kulusta. Vähän pelottaa, että tästä lähtien elämä kulkee aina tällaista vauhtia. Miten lapsena kesät olivat niin jumalattoman pitkiä ja kun syksyllä palasi kouluun, tuntui ettei olisi siellä koskaan ollutkaan. Kaikki oli uutta ja jännittävää, vaikka samat kaverit ja opettajat siellä odottivat kuin ennen kesääkin.

Olen nyt ollut viikon Vaasassa, tähän mennessä minulla on ollut kaksi työpäivää. Alunperin piti olla vain yksi, mutta sainkin eilen kutsun töihin ja lähdin sinne mielelläni. Olen edelleen niin kiitollinen siitä, että sainkin kesätöitä ja se on syy, miksi Vaasassa nyt kesän vietän, joten olen valmis raatamaan niska limassa. Ja pidän työstäni. Olen ehtinyt myös rentoutumaan, käymään Raxissa Suvin kanssa, käymään kirpparilla ja istuskellut ulkona ja syönyt suklaapähkinöitä.

                                                Löysin upouuden nahkatakin kirppikseltä!!

Kirpputoreilta voi löytää ihania aarteita ja niin kävi tälläkin kertaa. Tarkoitukseni oli löytää musta kaulahuivi, mutta sen sijaan ostinkin kolme takkia. Olisin voinut ostaa useammankin kokeilemistani takeista, mutta yritin pitää järjen päässä ja rahat kukkarossa. Mutta joku päivä menen uudelleen...Rupesin nyt vaan miettimään, että miksi sen nimi on kirpputori? Kirppu? Miksi?

Ja sitten viime torstaina itkettiin yhdessä Suvin kanssa, kun hän sai tietää pääsevänsä tanssialan koulutukseen, jonne hän palavasti halusikin! Siskostani tulee tanssija! Olen niin ylpeä hänestä ja onnellinen, että Suvi saa seurata unelmiaan ja toteuttaa itseään hänelle parhaalla mahdollisella tavalla. Hän lähtee Outokumpuun, joten kilometrit välillämme taas kasvavat, mutta unelmiaan on seurattava. Ja sitäpaitsi, niin ristiriitaiselta kuin tämä ehkä kuulostaakin, niin sitä läheisempiä olemme, mitä kauempana toisistamme olemme. Ehkä nyt osaamme arvostaa yhteistä aikaa enemmän, toinen ei ole enää itsestäänselvyys. Tai en usko, että on tähän mennessäkään ollut.

Pikkuhiljaa pitäisi ruveta opiskelemaan nykykirjallisuuskurssia, jonka suunnittelin kesän aikana suorittavani. Syksyllä palautan opettajalle aiheesta kaksi esseetä. Ensin on vain onnistuttava lainaamaan täältä kirjastoista oikeat kirjat, jotta pääsen töiden alkuun. Olkoon se ensi viikon projekti.

Tuntuu kuin tänään olisi sunnuntai, koska menen huomenna töihin. Mutta lauantai-iltapäivässä ollaan, taidan käydä vähän pyöräilemässä ja illalla kirjoitan romaanini käsikirjoitusta. Uppoudun omaan pieneen maailmaani, vaikka se onkin kasvamassa aika suureksi. Olisipa jo ilta.

Aurinkoa viikonloppuunne! Viikon päästä onkin jo juhannus ;)

<3:lla Nora