Vartaloasiaa

Kerrankin otsikko, joka menee suoraan asiaan. Tahdon kirjoittaa teille vartaloista. Kesä on vähien vaatteiden aikaa, mikä voi olla vapauttavaa. Tai tuskaisaa. Miten pukeutua kevyesti, mutta näyttää edustavalta. Ja seksikkäältä. Tai siltä, miltä nyt ikinä haluaakaan. Yksinkertaisin ratkaisu on omistaa järkkymätön itseluottamus. Pue mitä vaan, tulet hehkumaan! Ignooraa haukut, jos joku kokee tarpeelliseksi sellaiseen alentua. Tiedät, että voit pukeutua miten haluat, pian muutkin ymmärtävät sen.

Mutta, mitä jos itseluottamuksen hankkiminen ei tähän hätään onnistu? Ollako sisällä koko kesä? En välttämättä kannusta siihen. Monia meitä vaivaa liiallinen itsekriittisyys. Jos on yksikin luomi väärässä paikassa, niin se on sitten ehdoton ei bikineille. Puhumattakaan selluliiteista, raskausarvista, talven herkutteluista jääneistä vatsamakkaroista, siitä, että olet nainen. Onko naisellisuus nykyään pannassa? Jos on rasvaa muuallakin kuin rinnoissa, onko se väärin?

Tuli pakottava tarve kirjoittaa tästä aiheesta juuri nyt, koska a.) kesä alkoi selvästi tänään ja b.) kohtasin tilanteen, jossa huomasin, kuinka negatiivisesti suhtaudun edelleen kroppaani, etenkin muiden edessä. Äiti tuli tänään töistä kotiin ja kysyi, lähtisinkö hänen kanssaan katsomaan pikkusiskoni jalkapallopeliä. Päätin lähteä mukaan ja sanoin vaihtavani ensin vaatteet. Silloin mulla oli päällä shortsit ja t-paita, ihan fiksut vaatteet siis. Sanoin, että vaihdan ensin vaatteeni. Äiti kysyi, että miksi? Sanoin, etten kehtaa mennä näin julkiselle paikalle, verhoudun mieluummin mustiin vaatteisiin.

Eilen illalla äiti sanoi, että on outoa nähdä mut niin vähissä vaatteissa (päälläni oli musta mekko). Kysyin, että miksi? Siksikö, että näytän lihavalta? Äiti sanoi, että ei, vaan koska yleensä mulla on niin paljon vaatteita (totta, koska jäädyn helposti). Jälkeenpäin ymmärsin, että otin äidin kommentin siitä, että on outoa nähdä mut vähissä vaatteissa, negatiivisena. Heti ensimmäisenä olin ajattelemassa, ettei mun pitäisi pukeutua niin, koska vartalossani on peitettävää.

Media ja muu ympäristö ruokkivat itsekriittisyyttämme, mutta onneksi siitä voi päästä eroon. Omaa silmääni miellyttävät hyvin erilaiset vartalot. Ollakseen kaunis silmissäni, ei tarvitse olla jonkun tietyn kokoinen tai näköinen. Itseluottamus on oikeasti kauneinta, sen huokuminen ihmisestä tekee hänestä kauniin. En ymmärrä, miksi en voi nähdä itseäni kulkemassa napapaidassa, tai käyttämässä edes mekkoa julkisella paikalla. En usko, että vartalossani on hirveästi mitään hävettävää. Nykyään osaan arvostaa kehoani enemmän. Minulla on lupa ajatella itseäni kauniina.

Joten. Kaikki lähtee oikeastaan siitä, että osaa nähdä itsensä kauniina. Anna itsellesi lupa pukeutua juuri niin kuin tahdot. Ei kuitenkaan tarvitse mennä mukavuusalueen ulkopuolelle. Ei kaikkien tarvitse käyttää minihameita. Löydä oma kesätyylisi ja ole itsevarma. Se on Sinulle parasta. Ja vartalollesi. Ole yhtä hyväksyvä itseäsi kohtaan kuin muitakin.

<3:lla Nora