Onkohan hän täällä huomennakin

Olen tässä viime aikoina miettinyt tavallista enemmän sitä, mitä näen kaduilla, puistoissa, kaupoissa, toreilla: pariskuntia. Olen 21-vuotias, mutta en ole löytänyt sielunkumppaniani. Todellista rakkautta, sitä en ole kokenut. Miltä se tuntuu? Onko se jokaisen ihmisen kohdalla erilaista, vai onko olemassa joku määritelmä, josta tietää, että on varmasti rakastunut? Miten voi olla varma siitä, että jokainen solu hengittävässä ruumiissasi on rakastunut?

Mietin elämäni ihmissuhteita ja huomasin, että harvat niistä ovat olleet kestäviä. Oikeastaan vain perhesuhteet ovat olleet pysyviä, muuten vaihtuvuus ja katoavaisuus on ollut todellista. Parisuhteessa pitäisi pystyä luottamaan siihen, että toinen on siinä vielä huomennakin. En ole tottunut luottamaan pysyviin ihmissuhteisiin. Ihmisiä tulee ja menee. Minä tulen ja menen. On pelottavaa ajatella, miten riipaisevaa rakastuneen mielen on luopua siitä oikeasta, koska hän ei ollutkaan se oikea.

Olisinko pikkuhiljaa valmis luottamaan pysyvyyteen? Olisinko vihdoin itse valmis jäämään, jos se tuntuisi kannattavalta, oikealta? Juuri sillä hetkellä oikealta, koska eihän tulevaisuutta voi ennustaa. Pelottavin ajatus parisuhteessa on se, että pystynkö olemaan kenellekään tarpeeksi ja pystyykö kukaan olemaan minulle tarpeeksi? Olen rehellinen ja toivon, ettei se tee minusta kylmää.

Koska mieti nyt. Elämän rakkaus. Elämän. Liian suuret sanat synnyttävät liian suuria vaatimuksia. Pelkään, että pilaan jonkun toisen elämän ja päinvastoin. Miten olla riittävä? Se kysymys pyörii mielessäni, enkä saa vastausta. Kukaan ei voi vastata minulle. Muuta kuin ehkä se oikea, kun hänet joskus löydän ja hän minut.

Voisikohan rakkauden löytymiseen päteä sama ajatus kuin asunnon etsimiseen: etsit kuumeisesti kotia, menee viikkoja, käyt asuntoesittelyissä, vaivut epätoivoon, mutta sitten naps, oikea koti löytyykin. Et tarvitse kuin yhden kodin, se riittää. Ehkä rakkaus yllättää samalla tavalla? Lukuisten harha-askelien jälkeen pääset perille, oikean ihmisen ovelle. Se voi tapahtua milloin vain, ehkä juuri silloin, kun sitä vähiten odotat.

Kuljet elämääsi sitten yksin tai onnekkaasti jonkun toisen kanssa, muista olla itse vastuussa omasta onnellisuudestasi. Kukaan toinen ei yksin siihen riitä, ei ole edes reilua olettaa niin.

<3:lla Nora