Aurinkoiset päivät ne vaan jatkuvat, mikä on enemmän kuin ihanaa! Niin ihanaa! D-vitamiinivarastot ehtivät hyvin täyttyä vielä ennen syksyä. Joka aamu herättyäni raotan pimennysverhoja ja huokaisen helpotuksesta, kun näen auringonsäteiden vilahtavan ikkunan takana. Päivästä tulee vähintäänkin hyvä.
Ehkä tämä loppukesän valoisuus osaltaan vaikuttaa siihen, että viime päivinä olen hymyillyt paljon. Olo vaan on hyvä ja rauhallinen. Muutto Turkuun oli niin oikea päätös, etten voisi olla onnellisempi, että toteutin sen. Rakastan kotiani ja sitä, että olen ihastumassa Turkuun ihan uudella tavalla. Tänään ostin uuden päiväkirjan, vaikka edellinen ei ole vielä lopussa. Aloitan kuitenkin nyt uuden luvun elämässäni, haluan sen alkavan uudesta kirjasta. Tämä luku on jatkoa kaikelle, mikään ei ole edellisistä luvuista päättynyt kokonaan.
Minulle syksy symboloi uusia mahdollisuuksia ja uusia tapoja elää. On unelmia, joihin haluaa päästä käsiksi, ja velvollisuuksia, jotka haluaa hoitaa hyvin. Olen kuitenkin oppinut realismia. En vaadi itseltäni liikaa kerralla. Teen suunnitelmia jonkun verran, mutta haluan niiden voivan joustaa. Tämä saattaa olla jonkinlaista itsensä arvostamista.
Hyvin usein teot puhuvat puolestamme. Se, mitä teemme ja saavutamme, määrittää arvoamme. Sorrumme siihen itsemme ja toistemme kohdalla. Se on uuvuttavaa. Se aiheuttaa mielipahaa ja sisäistä tuskaa. Jos emme saavutakaan sitä, mitä meidän olisi pitänyt, olemme pettyneitä itseemme. Muiden silmissä olemme askelman alempana. Itsearvostus unohtuu meidän soimatessa itseämme, ettei meistä mihinkään ole.
Mutta tämän voi välttää arvostamalla itseään niin paljon, että jättää itselleen aina tilaa kuunnella sisäistä ääntään. Älä kirjoita suunnitelmiasi kiveen, vaan maalaa ne vaikka kauniilla vesiväreillä, joiden päälle voi aina lisätä uutta väriä, kun suunnitelmat muuttuvat. Älä elä suunnitelmiesi mukaan, vaan anna suunnitelmiesi elää mukanasi. Et voi olla pettynyt itseesi, jos toimit niin, että olet onnellinen.
Emme saa myöskään ulkonäkömme, taustamme, menneisyytemme jne. antaa arvottaa itseämme. Jokainen yksilö tässä maailmassa on luotu arvostettavaksi, ei arvotettavaksi. Teemme virheitä, mutta niistä on tarkoitus oppia. Eivät ne tee meistä huonoja tai tyhmiä. Jos muutamme suunnitelmiamme, ei se aina ole laiskuutta. Ei läheskään aina. Se voi myös olla itsensä kuuntelua, ja sellaista jokaisen tulisi omalla ja toistemme kohdalla kunnioittaa.
Eli nyt kun syksy ja uudet alut saapuvat, niin muistetaan kohtuus ja rakkaus itsejämme kohtaan. Ilman niitä ei lopulta synnykään mitään uutta. Ei mitään sellaista, joka veisi meitä eteenpäin. Itsensä uuvuttama palaa aina takaisin, tai vieläkin kauemmas. Joten arvosta itseäsi ja niitä voimavarojasi, joita sinulla on käytettävänä esimerkiksi tulevaan syksyyn. Mitä tahansa teet tai jätät tekemättä, niin keskity olemaan onnellinen.
<3:lla Nora
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti