Ihmiset eivät yleensä pidä velvollisuuksista. Vaikka ne olisivat kuinka helppoja ja yksinkertaisia, veisivät lopulta vain vähän aikaa tai olisivat hetkellisiä tylsyyksiä elämässä, niin niistä ei pidetä. Haluamme saada itse päättää, kuinka jokaisen minuutin elämästä käytämme, mihin ne kulutamme. Ymmärrän sen, koska aika on katoavaa. Tai ainakin nopeasti etenevää.
Mutta jos ei koskaan tee mitään tylsiltä tuntuvia asioita, niin ei ehkä opi näkemään hauskoja asioita samalla tavalla. Ei ainakaan huomaa kaikkein pienimpiä iloa tuottavia hetkiä ja mahdollisuuksia. Ja oletko koskaan yrittänyt ajatella, että ehkä velvollisuus, oli se sitten mikä tahansa hoidettava asia, ei olekaan niin tylsä kuin kuvittelit. Pääsin tenttikirjan kanssa hyvään vauhtiin, kun vain päätin muuttaa ajattelutapaani siten, että saan lukea sen kirjan. Minun ei ole pakko, vaan saan. Kiitos sille opettajalle, joka on määrännyt sen kirjan luettavaksi. Se on aarre. Se on Julia Cameronin Tyhjän paperin nautinto.
Velvollisuudet voivat kääntyä voitoiksi. Ne voivat opettaa meitä tuntemaan kiitollisuutta ja onnea onnistumisista ja hyvistä hetkistä. Velvollisuuksien avulla voimme ylittää itsemme, koska saatamme joutua tekemään jotain sellaista, mitä emme muuten olisi, koska se olisi vaatinut omasta mielestämme meiltä liikaa. Mutta oikeasti meissä on potentiaalia vaikka mihin! Jos tylsät velvollisuudet saavat ne meistä esiin, niin edes sen vuoksi on hyvä välillä kärsiä ja tuntea epämukavuutta, sekä hetkellistä tyytymättömyyttä.
Vaikka olen koko aamun hikoillut tenttikirjan parissa ja etenkin muistiinpanojeni kanssa, joita en koskaan osaa olla kirjoittamatta liikaa, tiedän tänään nukahtavani hyvillä mielin. Tässä tapauksessa velvollisuus vie minua lähemmäs tavoitettani, joka on saada luovan kirjoittamisen aineopinnot sivuaineekseni. Ja vaikka en siihen tavoitteeseen nyt pääsisi, niin kehitän itseäni kirjoittajana lukemalla Cameronin viisaita neuvoja. Se on koko elämäni aikainen tavoite; kehittää itseäni kirjoittajana.
Sinussa, minussa ja meissä on potentiaalia ottaa itseämme niskasta kiinni ja hoitaa velvollisuudet. Älä kaihda epämukavuusalueelle menemistä ja siellä olemista, koska se kasvattaa sinua ja opettaa tyytyväisyyttä. Pystyt olemaan helpommin ylpeä itsestäsi, kun teet jotain sinua haastavaa. Joskus se voi olla myös tylsää. Mutta eivätkö suurin osa ihmisistä pelkää, että elämä on aina samanlaista? Jos olet aina onnellinen ja tyytyväinen, se on samanlaista. Mutta jos uskallat olla välillä myös surullinen ja tyytymätön, saat aiheen muuttaa elämääsi. Kehitys loppuu tyytyväisyyteen pätee myös elämään. Jos jotkut velvollisuudet tuntuvat liian vastenmielisiltä tai ahdistavilta, anna niiden olla merkki siitä, että elämäsi on menossa väärään suuntaan. Mutta muista, että oikeaan suuntaan mahtuu myös epämukavuutta ja pelkoa, aina.
Uskalla siis astua velvollisuuksien maailmaan, koska uskon, että tylsyys johtaa lopulta tyytyväisyyteen. Jos et usko, että sinussa on potentiaalia hoitaa asia, joka vaikuttaa pakon puuduttamalta, haasta itsesi ja lopulta löydät potentiaalisi. Se vaatii vain viitseliäisyyttä tulla omien raja-aitojen takaa ja heittää mukavuuden halun hetkeksi romukoppaan. Et voi kehittyä, jos et tee välillä asioita, joita kaihdat. Niistä selviytyminen luo tien syvempään onneen, iloon ja nautintoon.
<3:lla Nora
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti