Joko on aika siirtyä toiseen todellisuuteen?

Ei ehkä ihan vielä, mutta pian. Toisella todellisuudella tarkoitan elämääni Turussa, se on ihan toisenlaista kuin täällä Vaasassa. Kesä ei ole vielä ohi, mutta kaikesta lämmöstä ja auringosta huolimatta elokuun loppukin lähenee kovaa vauhtia. Tänä vuonna minun on haikea luopua kesästä. Se on ollut minulle hyvä. Moneen vuoteen paras, koska olen pystynyt nauttimaan valosta ja rentoutunut, vaikka töitäkin olen tehnyt. Mutta hyvässä työporukassa duunikin hoitui kuin itsestään ja sinne oli aina kiva mennä. Myös juhannuksena.

Kesääni kuului piknikkejä, One Directionin konsertti, pikkuveljen rippijuhlat, kauniin serkkuni häät sekä loppuhuipennuksena pääsin vielä Roxetten keikalle! Olen myös tavannut lukioaikaisia ystäviäni ja käynyt pari kertaa Turussa kääntymässä. Olen vain ollut ja kirjoittanut, valvonut yömyöhään ja miettinyt tulevaisuuttani. Nauranut siskoni Suvin kanssa keuhkot pihalle ja itkenyt, kun hän lähti muuttokuormansa kanssa Outokumpuun. Odotan niin, että pääsen käymään hänen luonaan syksyn aikana! Olen saanut viettää paljon laatuaikaa perheeni kanssa <3

Olo on aivollisesti levännyt, koska kesätyöni on ollut enemmän ruumiillista voimaa vaativaa. Mukavaa vastapainoa siis luennoilla istumiselle! Olen hyvillä mielin aloittamassa toisen yliopistovuoteni, ja tuskin maltan odottaa tapaavani uudet opiskelijat! Muistan niin elävästi lähes tasan vuosi sitten päivän, jona itse astelin ihan keltanokkana yliopistomaailmaan. Voi kuinka peloissani olinkaan, mutta lopulta ihan turhaan. Yliopisto on täynnä ihania ihmisiä!

Olen vielä pari päivää täällä kotikotona ja sitten palaan Turkuun. Perjantaina minua odottaa luovan kirjoittamisen aineopintojen sivuainepääsykoe ja iltapäivällä ainejärjestömme hallituksen kokous. Ja sitten, sen minkä taakseen jättää edestään löytää, joudun hankkimaan uuden pesukoneen ja hoitamaan tietokoneyhteysongelmat uudessa asunnossani. Huoh. Olisinpa tehnyt ne ennen Vaasaan tuloani...

Vaikka aina sanon, etten tahdo miettiä tulevaisuuttani liian pitkälle, koska voinhan kuolla vaikka huomenna, niin pakostakin olen jo miettinyt ensi kesää. Pääsenkö mahdollisesti samaan paikkaan töihin, jossa tänä kesänä olin, olenko saanut suoritettua tarpeeksi opintoja, jotta voin hyvillä mielin levätä taas jne. Mutta vastauksia kysymyksiini ei ole, on vain toivon pilkahduksia, joita niitäkin on kiva nähdä. Ehkä nyt keskityn kuitenkin jättämään tämän kesän taakseni ja löytämään itseni tässä hetkessä oikeasta paikasta. Lopulta en enempään pystykään, eikä minun tarvitsekaan. Eikä sinunkaan.

Kiitos kaikille, jotka autoitte tekemään tästä kesästä upean ja mieleen painuvan! Toivon, että aurinkoisia ja lämpimiä päiviä riittää vielä pitkälle elokuun jälkeenkin, mutta syksykin on jo pikkuhiljaa tervetullut. Let´s see mitä tulevat kuukaudet tuovat tullessaan, toivottavasti paljon kaikkea ihanaa! Te, jotka vielä lomailette, rentoutukaa kunnolla, ja arkeen jo palanneet, tsemppiä lomamoodista irti pääsemiseen, jos se on tarpeen :)

<3:lla Nora