Olit siinä, olit se

Unessa sen tunsin, kuinka en herätessäni ollut enää yksin. Vuoteeni reunalla istuit ja huohotit. Varjoista olit ilmestynyt ja odotit, että minussakin alkaisi hengitys kulkea. Mutta peitto painoi raskaasti, keuhkot jäivät ahtaasti sisä- ja uloshengityksen väliin. Istuit silti ja odotit.

Ennen aamua en herännyt. Näin unta, sitä sinäkin näit. Olit siinä, olit se. Näin unta, enkä ennen aamua herännyt.

Vuoteeni reunalla lakanoissa painauma, kuin jokin minua elävämpi olisi siinä istunut. Minua katsonut ja melkein koskenut. Mutta silloin olisin herännyt. Aamulla tyhjässä huoneessa unesta heränneen pelko, että joku olisi voinut yöllä tukehduttaa tyynyyn. Hitaasti heräsin, nukahtaminenkin oli vienyt aikaa.

Päivisin katosit mielestäni, mutta öisin tulit takaisin. Taas varjoista tulit. Taisit pehmeästi askeltaa ja aina ennen tuloasi ehdin nukahtaa. Lausuin "hyvää yötä", mutta monta kertaa siitä tuli paha. Näin unta. Olit siinä, olit se.

- N.P