Haaveilen....(ei sitä voi sanoa)

Enempää ei ollut tarkoitus sanoa,
ettet näkisi silmistäni surua.
Kyynelillä itseni paljastan,
näet, kuinka kipeästi sairastan
tyhjyyttä,
en tunne enää mitään.
Oli tyhmyyttä
pitää kaikki sisällään.
Enää en voi väistää katseitasi,
se liikaa voimia vaatisi.
Tahdot kuulla olenko olemassa
vai muuten vain hengitän.
"Olen okei"
on ainut mitä vastaan,
enempää en sano taaskaan.
Ihmettelen, miksi yhä minuun katsot,
lempeästi lohdutuksia ääneen sanot.
Vastaat "rakkaudesta"
ja ihmettelen lisää,
koska olen haaveillut vain kuolemasta.


- Nora Palonen