Katsot mihin tahansa, näet sellaista, mitä et haluaisi. Käännät selkäsi, vaikka saman kohtaat edessäsi. Missä on myötätuntosi uhreillesi? Missä se itsevarmuus, jolla tuhoat elämää ympäriltäsi? Mitä pahaa olet kokenut, mistä rakentanut vihan sisällesi rikkoaksesi maailman kauneutta? En tahtoisi tietää, mutta olenko itse samanlainen, kun välitän loppujen lopuksi niin harvoista?
Elämme keskellä maailmaa, joka ei ole niin kaunis. Hylkäämme ne, jotka eivät jaksa. Emme kannusta niitä, jotka jaksaisivat. Elää. Hauraat murenevat hitaasti. Varakkaat rikastuvat nopeasti. Jos saat jotain, pidä huoli, etteivät muut saa. Ota kaikki, mihin voit tarttua ja revi loput väkisin. Jos itse niin tekisin, häpeäisin. Niille, joille mikään ei koskaan riitä, ei loppujen lopuksi ole yhtään mitään.
Jos vasta aloitit elämään kuin täällä ei olisi muita, voit vielä oppia olemaan vain yksi kaikista. Olet osa, jota kokonaisuus ei tarvitse. Ei ihminen, jonka teit onnettomaksi, sinua tarvitse. Ei puu, jolta katkaisit oksan, sinua tarvitse. Miksi tahdot satuttaa, vaikka et voi sillä mitään voittaa? Tietäisitpä, miltä tuntuu lentää katkenneella siivellä, niin et antaisi sinulle enempää aikaa kulkea veitsi taskussa. Ja huomaisitpa, miten taivas on jo nyt tummunut saasteista, joita aurinko ei enää läpäise.
Maailma voisi olla kauniimpi, jos emme eläisi täällä. Ihmiset ovat liian pahoja ollakseen hyviä luontoa kohtaan. Teemme ihmiskunnan itsemurhaa tuhoamalla ympäristömme. Missä sitten elämme? Ainoa, mistä olemme huolta pitäneet on se, ettemme ole maailmaa hyvin hoitaneet. Itsekkyyden on muututtava katkeruudeksi, kun ymmärrämme, mitä jätämme jälkeemme. Tuhkaa tuskin ilman tuskaa voi hengittää. Mutta sehän ei ole meidän ongelmamme....
Jos maailma muuttuu rumaksi, olemme kaikki siihen syyllisiä. Olemme jo aloittaneet matkan sinne, mistä ei tulla takaisin. Vielä sadepisaroista hohtaa valoa ja puhtautta. Mutta kauneus on hetken harhaa, koska maailma on jo harmaa. Enkelitkin ovat kuolleita mustilla siivillään. Kun nyt katsot ympärillesi, älä käänny pois. Älä laita silmiä kiinni. Voit vielä ruveta elämään niin, että aikaa jää muillekin. Ehdit vielä tehdä maailmasta kauniimman.
Miten surullisen kaunis, ajatuksia herättävä teksti!
VastaaPoista"Hauraat murenevat hitaasti", todella hienosti ilmaistu. Jään miettimään tuota.
Toisaalta, kuka lopulta on vahva? Emmekö kaikki ole heikkoja jostain kohtaa?
Olen nähnyt sivusta ja kuullut niistäkin ihmisistä, jotka olivat kuin vahvoja puita, tammia, tuntuivat selviävän kaikesta ja olivat vahvoja, mutta joku asia, joku isompi järkytys romahdutti heidät yhtenä päivänä kuin salama ison puun..
Niillä hauraillakin voi olla myös yllättävää voimaa, vahvuutta taipua ja selviytyä. (:
Ihania kevätpäiviä sulle Nora, olet taitava! <3
Kiitos Meri <3
VastaaPoistaElämään kuuluu olla välillä vahva ja välillä heikko. Toisille vain tuntuu olevan helpompaa nousta vaikeuksista, mutta toisaalta vahvakin ihminen voi olla sisältä oikeasti palasina. Vahvuutta ja heikkoutta on niin monenlaista. Pääasia, että yrittäisimme pitää toisistamme huolta. Jokaisella on oikeus onnelliseen elämään, ja jokainen on vastuussa maailman pitämisestä kauniina.
Aurinkoisia kevätpäiviä myös sulle <3