Stupid child

It was me
I was stupid child
and I don´t lie

Olen joskus ajatellut ja sanonutkin äidille, että olin helppo lapsi. Olin tottelevainen, käyttäydyin hyvin vieraiden seurassa enkä tapellut muiden lasten kanssa. Tein läksyt, ja keksin itse tekemistä kotona. Paljon tuli ulkona remuttua siskon kanssa, ja vilkkaan mielikuvituksen ansiosta tehtiinkin vaikka mitä. Autoin myös nuorempien sisarusten hoitamisessa, ja olin auttamassa isäpuoltani maataloustöissä. Yritin olla hyvä tyttö, ja olinkin.

Mutta olin myös tyhmä lapsi. Murehdin ihan kaikesta, ja tein helposti asioista ongelmia. Tein myös typeriä asioita. Vaarallisin niistä lienee yhden talon katolle kiipeäminen. Tyhmin ehkäpä se, kun hyppäsin isolta kiveltä alas lumihankeen, ja meninkin niin syvälle, että isäpuoleni joutui kaivamaan minut pois sieltä. Kerran juoksin jäätyneellä tiellä, kaaduin ja löin suoraan takaraivoni maahan. Näin tähtiä. Välillä pelkäsin liikaa, että rakkaani muuttuvat tähdiksi.

Vilkkaasta mielikuvituksesta oli se hyvä puoli, että pystyi kehittelemään mitä erikoisimpia leikkejä, ja mielikuvitusmaailmoihin siirtyminen oli helppoa. Tykkäsin roolileikeistä. Halusin olla välillä joku muu. Mutta vilkas mielikuvitus tekee helposti hulluksi. Pääkipu saattoikin olla merkki aivokasvaimesta, hiustenlähtö saattoi tarkoittaa kaljuuntumista tai mahatauti koleraa. Peloilla ei ollut rajoja. Eikä ollut unelmillakaan. Elin kaukana realismin tunteettomuudesta.

I was a dreamer
My life was fairy tale
When I was a child

Now I see
How stupid I was
I scared too much

Pelkäsin, että minulle tai rakkaimmilleni tapahtuisi kauheita asioita. Ja pelkään edelleenkin. Mutta nykyään ymmärrän, että elämää ei voi hallita. Elämä on tehty elettäväksi, ei pelättäväksi. En haluaisi olla enää tyhmä. Välillä kuitenkin olen. Aina en välitä siitä, koska kyllästyn toimimaan oikein. Kyllästyn siihen, että kun yksi ongelma ratkeaa, seuraava odottaa jo nurkan takana. Lapsena ajattelin, että kun olen iso, niin leikin vaikka koko yön barbeilla aamuun asti, enkä koskaan siivoa leikkejä pois. En koskaan tee mitään tylsää. Vatkaan kaksi desiä kermaa, ja syön sen suoraan kulhosta. Vietän aina kesälomaa.

En oikeasti ollut helppo lapsi. En ollut perinteisellä tavalla vaikea. En paiskonut ovia, en huutanut. Elin murheita sisälläni. Joskus se on pahempaa kuin huuto. Minulla on ollut tyhjä katse. En aina nähnyt mitään. Onneksi äiti ei koskaan sulkenut silmiään. Onneksi juuri hän on äitini. Ja onneksi isä on halunnut pitää minut elämässään, vaikka onkin ollut fyysisesti kaukana monen sadan kilometrin päässä. Ja onneksi minulla on isäpuoli, joka kasvatti minua omana tyttärenään. Ja onneksi minulla on neljä rakasta sisarusta, joista jokaisella on erityinen paikka sydämessäni. Te tiedätte elämäni, ja silti rakastatte minua. Onneksi saan rakastaa takaisin.

En koskaan lapsena tuntenut itseäni tyhmäksi, joskus kyllä tyhjäksi, mutta olin kuitenkin onnellinen. Ei siinä ole mitään väärää, jos on joskus elänyt täysillä, ja joskus ei ollenkaan. Ehkä minulle tasapaino syntyy siitä, kun molempia on suhteessa yhtä paljon. Tunnen, että nyt olen elossa, mutta voisinko olla vieläkin enemmän? En halua havahtua ohi menneisiin vuosiin, tai ymmärtää, että olin kykenemätön nauttimaan elämästä, kun siihen oli syytä. Lapsena/nuorena en aina osannut iloita keveästä tunteesta, koska tunsin herkästi, miten jalat alkoivat painaa. Liikaa liian raskaita askelia. Mutta vastapainoksi paljon kasvolihaksia koettelevia naurukohtauksia. Elämä on kaikennäköistä. Yritän pitää huolen siitä, etten vanhana ajattele, että olin tyhmä aikuinen.

It was me
I was stupid child
Why should I lie

(Laulukohdat on otettu omasta biisistäni Stupid child)

<3:llä Nora