Jotain viime päivistä

Tuntuu, että syksy tuli muutamassa päivässä. Tiistaina vain oli harmaata ja satoi, sade on jatkunut. Ilma on viilentynyt ja ihmiset hakeutuvat sisätiloihin. Puistot eivät ole enää täynnä ihmisiä, kahvilat alkavat olla. Syksy alkaa täyttää ihmisten elämää uusilla aikatauluilla, uusilla haasteilla. Tai niillä samoilla vanhoilla. Ihmisillä on kiire, kesän raukeus on poissa.

Syksy on aina ollut lempivuodenaikani. Tai ehkä lapsena se oli kesä, kun sai nukkua niin pitkään kuin halusi ja olla pihalla koko päivän. Niihin aikoihin en koskaan pääse takaisin. Jo lapsena tunsin, kuinka syksyisin kaikki alkoi alusta. Koulussa siirryttiin seuraavalle luokalle, leikit kotona muuttuivat. Kasvoin ja kehityin. Nyt olen aloittanut toisen yliopistovuoteni, jatkan henkistä kasvuani. Syksyn uudet alut ovat säilyneet, vaikka en enää ole lapsi.

Odotan, että tämän sateisen harmauden tilalle tulee punaisia ja keltaisia lehtiä, syksyn lämpimiä värejä. Paksuja kaulaliinoja ja höyryäviä teekuppeja. Kirjamessut ja pitkät opiskeluhetket kirjastossa. Saan syyslukukaudella opiskella vain ja ainoastaan kirjallisuutta. Joudun jättämään pakollisen ruotsinkurssin kesken, koska se menee liian pahasti päällekkäin luovan kirjoittamisen aineopintojen kanssa. Luovan aineopinnot menevät ehdottomasti edelle. Ruotsin ehdin toivottavasti käydä ensi keväänä. Tai sitten vuoden päästä. Ehdin olla kahdella ruotsintunnilla ja saanut ilokseni huomata, ettei se nyt niin kamalaa olekaan, vaikka epämukavuusalueellani olen.

Opiskelumotivaatio tuntuu olevan nyt kohdillaan. Olen innoissani, etenkin luovan aineopinnoista, mutta samalla hirvittää, että pystynhän tähän kaikkeen varmasti. Tänä syksynä tulen kirjoittamaan oman pienen näytelmän. Hullua! Jännää! Tiedän, että minun on tehtävä paljon töitä.

Jotta pystyn tekemään kovasti töitä, on minun voitava keskittyä niihin kunnolla. Jos mieltäni vaivaa liikaa jokin asia, en pysty antamaan parastani ajattelua vaativissa tehtävissä. Viime aikoina olen kovasti pohtinut yhtä ihmissuhdettani, mutta toivon, että rehellisyys on keino asioiden ratkaisemiseksi. Vaikka elämässä on paljon hyviä asioita, lopulta aina päädyn siihen, että ympärillä olevat läheiset ihmiset ovat ne, joilla on suurin merkitys. Jos heitä ei olisi, millään ei olisi väliä.

Uskon, että tästä vuodesta tulee hyvä. Uskon, että kyyneleet, jotka olen yllätyksekseni joutunut vuodattamaan viime päivinä, eivät täytä tulevaa vuottani. Uskon ja toivon, että asiat järjestyvät. Syksy on tullut ja se on oikein tervetullut.

<3:lla Nora