Miten niin et rakasta?

Kai ymmärsin väärin, kun sanoit, ettet enää rakasta minua.
Miten niin et rakasta?
Niin vahvan tunteen täytyy hiipua pikkuhiljaa,
mutta sinä kerrot sen puolessa minuutissa.
Miten niin et rakasta?

Etkö todella olisi voinut varoittaa etukäteen?
Olisi sydämeni silloinkin särkynyt,
mutta ehkä se olisi toipunut nopeammin.
Tai ylipäätään toipunut.
Nyt tarvitsen apua hengittämiseen,
ilon tuntemiseen.
Kunhan en rakasta sinua enää, en rakasta koskaan enää ketään.

Tästä lähtien varon kääntymästä vuoteessani
niin kuin käännyin sinuun päin herättyäni.
En tahdo nähdä tyhjää paikkaa tilallasi.
Tämä tyhjyys on jo riittävää sisälläni.
Olisipa kätesi kylmenneet hitaasti ja olisin huomannut,
kuinka lopetit rakastamasta minua.
Nyt kylmyys tuli yhtäkkiä, mutta jäädyn hitaasti ja kivuliaasti.

Harmi, etten muista enää, miten yksin nukutaan.
Valvon jokaisen yön, kai siihenkin voi kuolla.
Tahdon, että hautajaisiini tuot punaisen ruusun.
Ei keltaista, eikä minkään muunkaan väristä,
ainoastaan punaisen.
Sillä kai sinä hautajaisiini tulet?
Ei kai rakkautemme niin kuollut ole?

Olisi ihanaa päästä sinusta eroon niin helposti
kuin sinä pääsit minusta,
mutta en pysty irrottamaan meistä.
Toivon, että olisit jaksanut pidempään
esittää rakastavasi minua.
Olit taitava, aplodien arvoinen.
Harmi, että draaman sijaan tunnen tämän olleen komediaa,
jonka päähenkilöksi tahtomattani jouduin.
Olen kauimpana elämästäni nyt kuin koskaan ennen.
Onko nyt tauko,
vaiko esirippu jo sulkeutunut?
Kiitosten aika?
Kiitos, että mursit sydämeni ja rakastamisen sijaan opetit vihaamaan.

Tai en minä sinua vihaa. En vielä pysty siihen.

Suhteemme alussa sytytit minussa pienen tulipalon
kuumilla suudelmillasi ja katseillasi.
Nyt sait aikaan tuhopolton,
jonka sammuttamiseen käytän kaikki kyyneleeni.
Tuhot ovat laajat.
Paljon meni rakkautta hukkaan.
Voi olla, ettei mitään jäänyt jäljelle.

Etkö oikeasti enää rakasta minua?

Anteeksi, varmistin vain.

- Nora Palonen